Tulevaisuuden ruokajärjestelmä

Haasteet vaativat isoja ratkaisuja

Tulevaisuuden haasteet ruoantuotannolle ovat isoja. Valon määrä, lämpötila, sateisuus ja kuivuus vaikuttavat siihen, mitä missäkin päin maailmaa voi ja kannattaa viljellä. Haastavissakin olosuhteissa ruoantuottajien olisi saatava elantonsa tekemästään työstä.

”Suurimpia ongelmia on veden epätasainen jakautuminen. Maidontuotannossa vettä tarvitaan sekä nurmen kasvamiseen että eläimille juomaksi. Tulevaisuudessa maidontuotanto tuleekin keskittymään alueille, joilla sataa riittävästi ja nurmi kasvaa. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Iso-Britannia, Irlanti sekä Skandinavian alueella Norja, Ruotsi ja Suomi. Esimerkiksi Australiassa ja monissa USA:n osavaltioissa haasteena tulee olemaan sateiden riittävyys”, Juha Nousiainen ennustaa.

Usein kuultu ratkaisuehdotus ruoantuotannon haasteisiin on, että kaikki nurmirehun kasvattamiseen käytetty maa-ala otettaisiin ihmisen ravinnoksi kelpaavien ruokakasvien viljelyyn. Tämä ei kuitenkaan ole Suomessa mahdollista.

”Meillä pohjoisessa kasvukausi on lyhyt ja valtavan intensiivinen. Olosuhteet eivät sovi suuressa osassa maata ainakaan taloudellisesti kannattavaan ruokakasvien tuotantoon. Sadot eivät ole riittävät, eikä laatu välttämättä riitä elintarvikekäyttöön. Täällä kuitenkin monet nurmikasvit kasvavat hyvää satoa tuottaen pohjoisinta Lappia myöten. Tietyillä alueilla Suomessa voidaan ja kannattaa toki lisätä ruokakasvien viljelyä nykyisestä, mutta emme pysty kilpailemaan Keski-Euroopan viljelyolosuhteiden kanssa”, Nousiainen toteaa.

Ruokakasveja kuten soijaa, maissia, riisiä ja hirssiä kannattaa kasvattaa alueilla, joilla auringonvaloa on enemmän ja talvet ovat leudompia.

Nousiaisen mukaan optimaaliset olosuhteet näiden viljelyyn löytyvät esimerkiksi Keski-Euroopasta, Pohjois- ja Väli-Amerikasta sekä Aasiasta.

”Suomessa voimme lisätä meidän kasvuolosuhteisiimme sopivien palkokasvien kuten härkäpavun ja herneen viljelyä”, Nousiainen ehdottaa.

Kaikessa viljelyssä tulisi kuitenkin pyrkiä monimuotoisuuteen, hän painottaa.

”Tavoitteena eivät missään nimessä ole yhden lajin monokulttuurit. Esimerkiksi Saharan aavikoituminen on ollut seurausta yksipuolisesta viljelystä ja metsien hävittämisestä, loppu eroosio on saatu aikaan ylilaiduntamisella. Meillä Suomessa pellot ovat metsien ympäröimiä luonnostaan, mikä jo itsessään suojelee maaperää ja lisää monimuotoisuutta. Nurmi monipuolistaa viljelyä, lisää maan hiilivarastoa ja ylläpitää viljavuutta.”

Ruokakeskustelussa kasveihin ja eläimiin perustuva ruoantuotanto asetetaan usein vastakkain, vaikka todellisuudessa ne täydentävät toisiaan. Mikään yksittäinen ratkaisu kuten pelkästään kasvipohjaisen ruoan tuottaminen tai solumaatalous ei tule Nousiaisen mukaan yksin ratkomaan tulevaisuuden haasteita.

”Totuus ei löydy ääripäistä, vaan koko ruokajärjestelmän osien yhteistyöstä. Vastakkainasettelun ilmapiirissä myös osa maidontuotannon ilmastovaikutuksiin liittyvistä argumenteista on virheellisiä. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita niin sanotun metaanitarinan. On totta, että lehmien tuottama metaani on voimakas kasvihuonekaasu ja sitä on ilmakehässä liikaa. Keskustelusta unohtuu, että toisin kuin muut kasvihuonekaasut, metaani myös hajoaa ilmakehässä 10–12 vuodessa. Se lämmittää ilmakehää tuon ajan, mutta ei kuitenkaan loputtomiin. Metaani on osa hiilen kiertokulkua maasta nurmeen, ja lehmän kautta se kiertää edelleen ilmakehän kautta takaisin maahan. Lehmän röyhtäily ei siis lisää ilmakehän hiilimäärää, jos lehmien määrä pysyy vakiona, vaan on osa hiilen luonnollista kiertoa”, Nousiainen kertoo.

Työtä metaanin vähentämiseksi tehdään kuitenkin koko ajan.

”Suomessa maidontuotannossa syntyvän metaanin määrä on vähentynyt 60 vuodessa lähes 60 prosenttia. Tämä on saavutettu panostamalla tuottavuuteen ja ruokintaan samalla, kun maidon kokonaistuotanto on pienentynyt”, Nousiainen lisää.

Ruokaturvan kannalta Suomella näyttäisi menevän hyvin. Ruoantuotantomme omavaraisuusaste on korkea, noin 80 prosenttia. Sen sijaan lannoitteiden ja polttoaineiden osalta emme enää olekaan niin omavaraisia.

”Huoltovarmuus makaa tuontipanosten varassa. Tällä hetkellä typpi on täysin tuontitavaraa, ja väkilannoitteiden vaatimasta ammoniakista yli 80 % on tullut Venäjältä. Myös teollisuus ja logistiikka toimivat pitkälti ulkomailta tuodun fossiilisen energian varassa”, Nousiainen luettelee.

Materiaalien saatavuus ja kustannusten nousu ovat saaneet yritykset kiinnittämään enemmän huomiota resurssien entistä tehokkaampaan hyödyntämiseen.

”Kun resurssit ovat tiukassa, se pakottaa kehittämään kiertotaloutta ja pohtimaan keinoja tuotannon sivuvirtojen hyödyntämiseksi loppuun asti. Viimeaikainen esimerkki tästä ovat Fazerin tuotannon sivuvirroista tuotetut Lumenen kosmetiikkatuotteet”, Nousiainen kertoo.

”Vastuu raaka-aineiden hyödyntämisestä on meillä jokaisella”, hän kuitenkin muistuttaa. ”Tällä hetkellä 40 prosenttia tuotetusta ruoasta joutuu hävikkiin. Jos edes puolet tästä määrästä saataisiin hyödynnettyä, se ratkaisisi jo paljon.”

Nousiainen uskoo, että Suomella olisi kaikki mahdollisuudet kiertotalouden mallimaaksi. Se vaatii hänen mukaansa korkeaa koulutustasoa ja teknologista osaamista mutta myös poliittisia päätöksiä, jotka kannustavat kiertotalouteen.

”Valio oli aikanaan veturina, kun nestekartonkipakkausten kierrätysjärjestelmää rakennettiin Suomeen. Nyt Suomen Lantakaasu Oy:n kautta olemme ottamassa sivuvirtojemme hyödyntämisessä uuden vaihteen. Lantahan on jo tähän asti pystytty hyödyntämään ravinteiden osalta hyvin. Nyt hyödynnetään myös sen energiapotentiaali. Tämä on kiertotaloutta parhaimmillaan – eli neitseellisen raaka-aineen korvaamista uusiutuvalla – sillä biokaasu korvaa fossiilista öljyä ja kaasua. Samalla Suomen lannoiteomavaraisuus paranee. Monella tilalla lannasta syntyy energiaa jo nyt”, hän muistuttaa.

Ongelmana on vain se, että toistaiseksi kiertotalouden on ollut vaikea kilpailla fossiilitalouden äärimmäisen tehokkaiksi viritettyjen ratkaisujen kanssa.

”Tarvitaan poliittista ohjausta, jotta biokaasun tuottaminen olisi taloudellisesti kannattavaa”, Juha Nousiainen peräänkuuluttaa.

Ruoantuotanto on käännekohdassa

Olemme ruoantuotannon murroksen käännekohdassa, jota sanelee ennen kaikkea ilmastonmuutos. Tuotanto vaikeutuu samaan aikaan, kun ruoan tarve kasvaa ja ruokaa pitäisi pystyä tuottamaan vähemmän päästöjä aiheuttaen. Miltä tässä kokonaisuudessa näyttää kotimaisen maidontuotannon tulevaisuus?

”Uskon, että suomalaisen maidontuotannon rooli tulee olemaan vuonna 2050 hyvin samantapainen kuin nytkin. Se on erinomainen tapa tuottaa näissä olosuhteissa laadukkaita elintarvikkeita”, Nousiainen sanoo. ”Tulevaisuudessa tuomme myös energiasektorille oman panoksemme. Viljelykasveissa voi tapahtua muutoksia, mutta monilla alueilla nurmi tulee edelleen olemaan perusta, johon monimuotoinen viljely Suomessa pohjautuu.”

”Maidontuotannon uhkia on maalailtu oikeastaan koko sen ajan, kun olen ollut alalla – eli noin 40 vuotta. Ja tässä sitä ollaan edelleen”, Nousiainen naurahtaa.

”Tämä antaa tietynlaisen varmuuden siitä, että meillä on maidontuotantoa vielä seuraavatkin vuosikymmenet. Tällä hetkellä monilla tiloilla kamppaillaan pitkäkestoisen kannattavuus- ja akuutin kustannuskriisin kanssa. Nopeita ratkaisuja tilanteeseen ei ole, mutta yrityksenä teemme kaikkemme tämän korjaamiseksi”, hän sanoo.

Nousiaisen mukaan viljelijöiden toimeentulo kytkeytyy vahvasti ruoan hintaan ja sen arvostukseen:

”On mielenkiintoista, että olemme luoneet järjestelmän, jossa ruoan tuottaminen ei ole itsessään kannattavaa, vaan ruoan pitää olla äärettömän halpaa. Tämä tehdään mahdolliseksi tukijärjestelmillä, jolloin ruoan hintaa maksetaan sekä veroissa että kaupan kassalla. Mutta ruoan hinta on poliittisesti äärimmäisen herkkä aihe. On pitkä tie pohtia, sopisivatko tukijärjestelmät kenties paremmin ympäristöasioiden tai luonnon monimuotoisuuden edistämiseen kuin ruoan hinnan keinotekoiseen alentamiseen. Markkinaehtoinen tuotanto ja toimeentulon varmistava hintataso on varmasti useimman maatalousyrittäjän toive.”

3 x sivuvirrat hyötykäyttöön

1. Hera: hylkiöstä himotuksi
   Vielä 1960-luvulla hera oli juustonvalmistuksen sivutuote, jota pidettiin sikojen rehuna. Vuonna 1975 tutkija Matti Harju kehitti herasta elintarvikekäyttöön sopivan, proteiinipitoisen ja vähäsuolaisen Valio Demi™ jauheen. 2000-luvulla heran jatkojalostuksen tuloksena syntyi suosittu Valio PROfeel® tuotesarja.
2. Tuotteet kulkevat kauppoihin tehtaan sivuvirran voimalla
   Kun Valion tehtailla syntyy sivutuotteena ruoaksi kelpaamatonta jätettä, se toimitetaan kotimaisen energiayhtiö Gasumin biokaasulaitoksiin. Siellä jätteestä syntyy biokaasua, jolla Valion jakeluauto kulkee pääkaupunkiseudulla.
3. Suomen Lantakaasu Oy hyödyntää lannan energian
   Valion ja energiayhtiö ST1:n yhteisyritys perustettiin vuonna 2022 tavoitteenaan lantabiokaasun laajamittainen tuotanto. Yritys suunnittelee Suomen suurimman biokaasulaitoskokonaisuuden rakentamista Ylä-Savoon. Työ- ja elinkeinoministeriö on myöntänyt hankkeelle 19,2 miljoonan euron rahoituksen*. Toteutuessaan laajamittainen biokaasutuotanto mahdollistaisi myös lisätuloja maitotiloille.

Päivä päivältä parempia pakkauksia

Pitkän aikavälin tavoitteemme on, että kaikki Valion pakkaukset on valmistettu uusiutuvista tai kierrätetyistä materiaaleista ja pakkaukset sopivat täysin aitoon kiertotalouteen eli niillä on mahdollisuus päätyä uusiksi tuotteiksi kaupan hyllylle.