Tulevaisuuden ruokajärjestelmä ei synny ääripäissä
Ilmastotiimin johtaja
Valio Oy
Globaali ruokajärjestelmä on osoittanut haavoittuvuutensa kriisien keskellä. Teknologinen kehitys, erikoistuminen ja keskittyminen ovat tehostaneet tuotantoa, mutta kriisiherkkyys ja paikallinen huoltovarmuus ovat jääneet taustalle. Väestömäärän kasvu ja fossiilitalouteen perustuva talouskasvu haastavat nykyisen ruokajärjestelmän. Nyt kaivataan ratkaisuja, jotka ovat kokonaiskuvassa järkeviä ja kestäviä. Tähän tarvitaan laajaa ruoantuotannon kirjoa.
Ruoan tarve tulee tulevina vuosikymmeninä lisääntymään. Samaan aikaan ilmaston lämpeneminen ja esimerkiksi lajikato asettavat haasteita nykyiselle ruoantuotannolle. Jatkossa yhä isompi määrä suita on ruokittava merkittävästi pienemmillä päästöillä ja vähemmällä peltoalalla. Suomessa ruoan omavaraisuusasteemme on korkea, noin 80 prosenttia. Silti keskusteluun on aiheellisesti noussut paikallisen huoltovarmuuden takaaminen. Esimerkiksi kysymys siitä, pitäisikö ruoantuotannossa palata hajautetumpaan malliin, jossa lannoitteiden ja polttoaineiden saatavuus olisi paremmin turvattu.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa asetetaan usein vastakkain kotieläintuotanto ja kasvistuotanto. Toiset tarjoavat ratkaisuksi solumaatalouden innovaatiota. Totuus ei kuitenkaan löydy ääripäistä. Kaikkia tuotantomuotoja on kehitettävä, jotta voimme tulevaisuudessa turvata hyvän ravitsemuksen kaikille kestävällä tavalla. Erityisesti kehitettävää on näiden ketjujen integraatiossa, jotta resurssitehokkuus paranee ja ympäristövaikutukset vähenevät.
Pohjoisissa viljelyolosuhteissamme on laajasti peltoalaa, jossa viljely- ja satovarmasti menestyy pääasiassa nurmi. Nämä alueet on valjastettu osaksi ruoantuotantoa nautojen avulla. Samalla nurmipellot lisäävät luonnon monimuotoisuutta, vähentävät ravinnepäästöjä ja toimivat hiilinieluina. Ne kestävät hyvin sään ääriolosuhteita ja ovat satovarmempia poikkeavinakin kasvukausina.
Kaikkia tuotantomuotoja on kehitettävä, jotta voimme tulevaisuudessa turvata hyvän ravitsemuksen kaikille kestävällä tavalla.
Maapallon kokonaispeltoalasta on arvioiden mukaan noin 50–80 % käytössä kotieläinten rehuntuotantoon. Vaikka rehuntuotanto on monin paikoin järkevää, on selvää, ettei esimerkiksi sademetsien raivaaminen laidunmaaksi tai eläinten soijarehun viljelyyn ole kestävää. Valio onkin kieltänyt tuontisoijan käytön kokonaan maitotiloillaan.
Kotieläintuotanto hyödyntää ruokateollisuuden sivuvirtoja. Esimerkiksi viljan jalostuksessa syntyy sivuvirtoja, jotka soveltuvat vain eläinten rehuksi. Ilman kotieläintuotantoa kasviperäisen ruoka-aineen ympäristövaikutus kasvaisi merkittävästi. Siksi nurmea ja teollisuuden sivuvirtoja käyttävät naudat ovat tärkeä osa ruokajärjestelmää.
Huoltovarmuuden vahvistamiseksi kasvi- ja eläintuotannon tiiviimpi integraatio olisi tärkeää, ja se mahdollistaisi paremman yhteistyön myös energia-alan kanssa, esimerkiksi valmistettaessa maataloussyötteistä biopolttoaineita.
Ruokajärjestelmän päivitys on aivan välttämätöntä. Valion tavoitteet kattavat maitoketjun ilmasto-ohjelman ja kasvipohjaisen liiketoiminnan kehittämisen sekä Suomessa että globaalisti. Myös solumaatalouden mahdollisuudet on kirjattu strategiaamme.
