Tunnuksen tarvetta tutkitaan
Tunnutus muun muassa pienentää happaman pötsin ja sorkkakuumeen riskejä. Tunnutusruokinnassa totutetaan pötsimikrobit poikimisen jälkeiseen ruokintaan ja lisätään pötsin seinämän haihtuvien rasvahappojen imeytymiskapasiteettia.
Ummessa olevan lehmän tunnutuksen tarpeellisuus on monia maitotilallisia sekä myös tutkijoita askarruttava kysymys. Osa tiloista on luopunut tunnutuksesta käytännön syistä ja osa siksi, etteivät ole kokeneet siitä olevan hyötyä. Myös tutkimuksista saadut tulokset tunnutuksen merkityksestä ovat olleet vaihtelevia.
Ulkomaisissa tutkimuksissa tunnutus ei yleensä ole vaikuttanut poikimisen jälkeiseen rehun syöntiin tai maitotuotokseen, mutta näissä kokeissa ummessa olevat ovat tyypillisesti saaneet maissisäilörehua. Maissisäilörehu sisältää paljon tärkkelystä ja saattaa siksi toimia jo itsessään niin sanottuna tunnutusrehuna. Suomessa umpilehmät saavat tyypillisesti nurmisäilörehua ja olkea, jolloin rehuannos sisältää hyvin vähän solunsisällyshiilihydraatteja ja muutos umpikauden ruokinnasta lypsykauden ruokintaan on raju.
Ulkomaisissa tutkimuksissa tunnutus ei yleensä ole vaikuttanut poikimisen jälkeiseen rehun syöntiin tai maitotuotokseen.
Kotimaisia tutkimuksia tunnutuksen tarpeellisuudesta on tehty vähän. Nyt asiaan on tulossa muutos, kun sekä Luonnonvarakeskuksessa että Helsingin yliopistossa on käynnissä umpilehmien ruokintakokeet. Luke Maaningan tutkimusnavetassa toteutettavassa tutkimuksessa 15 lehmää ja hiehoa saavat koko umpikauden (hiehot kaksi viimeistä tiineyskuukautta) seosrehua, joka sisältää nurmisäilörehua, olkea, ohraa, rypsiä ja kivennäistä.
Toinen 15 eläimen ryhmä saa vain nurmisäilörehua (D-arvo 640 g/kg ka) ja umpikauden kivennäistä. Poikimisen jälkeen kaikki eläimet saavat samaa lypsäville tarkoitettua seosrehua. Alkulypsykaudella seurataan eläinten rehun syöntiä, maitotuotosta, kuntoluokan kehitystä ja veren ketoainepitoisuutta ketoosimittarin avulla.
Ruokintakoe on osa Hyvinvoiva Umpilehmä -hanketta (Umpi), jonka tavoitteena on tehostaa maitotilan tulosta parantamalla umpilehmien hoitoa, ruokintaa, hyvinvointia sekä olosuhteita.
Umpi-hankkeen tutkimuksista ja kirjallisuusselvityksistä saatu tieto välitetään tuottajille ja sidosryhmille Umppari-Onnellinen umpilehmä -hankkeen järjestämissä koulutuspäivissä, seminaareissa ja webinaareissa.
Hankkeiden toteuttamisesta vastaavat Savonia AMK, Luke ja Työtehoseura ja hankkeita rahoitetaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta. Yksityisrahoittajina toimivat ItäMaito, Raisioagro ja Hankkija.
Umpi-hankkeen tavoitteena on tehostaa maitotilan tulosta parantamalla umpilehmien hoitoa, ruokintaa, hyvinvointia sekä oloja.
Meneillään olevan ruokintakokeen tuloksista kerrotaan keväällä ja ensi syksynä järjestettävissä umpilehmien ruokintakoulutuksissa.
Tunnutuksen lisäksi ruokintakoulutuksissa teemoina ovat umpilehmien energian ja valkuaisen tarve sekä kivennäis- ja hivenaineruokinta. Kivennäisruokintaan liittyen Umpi-hankkeessa aktivoidaan tiloja analysoimaan umpilehmien karkearehuista kivennäiset.
Umpi-hanke kustantaa yhden säilörehun kivennäisanalyysin hankkeen toimintaan osallistuville tiloille, jotka sijaitsevat hankkeen toiminta-alueella Kainuussa, Pohjois-Karjalassa tai Pohjois-Savossa.
Ruokinnan lisäksi koulutuksia järjestetään myös umpilehmien hyvinvoinnista, olosuhteista ja rakennusratkaisuista. Lisätietietoa koulutuksista löytyy hankkeen kotisivuilta sekä Facebookista
Teksti Annu Palmio, tutkija, Luonnonvarakeskus, Luke