Turvepeltojen päästöjä voidaan pienentää oikeanlaisella viljelyllä
Maitoahon tilan turvepelloilla säätösalaojitus vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja tuo satovarmuutta.
Turvepeltojen viljely puhuttaa, ovathan turvepellot maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen suurin päästölähde. Vaikka Suomen kokonaisviljelyalasta vain noin 10 prosenttia on turvemailla, ovat niiden päästöt noin 60 prosenttia kaikista maatalouden ilmastopäästöistä. Turvepeltojen aiheuttamien päästöjen leikkaaminen on paitsi Valion, myös Suomen hallituksen keskeinen tavoite. Yksi keino leikata päästöjä on pohjaveden pinnankorkeuden säätely turvepelloilla.
Maitotilayrittäjä Jarno Kämäräisellä on kolmen vuoden kokemus turvemaiden päästöjen vähentämisestä säätösalaojatekniikalla. Valion hallituksen jäsenenäkin toimiva Kämäräinen on yrittäjänä Kiuruvedellä sijaitsevassa Maitoahon maitotilayrityksessä, jonka kaikkiaan noin 400 hehtaarin peltoalasta 50–60 hehtaaria on turvemailla. Tällä hetkellä noin 17 hehtaaria turvepelloista on säätösalaojitettu. Maito-ahon pelloille säätösalaojitus tehtiin kolme vuotta sitten, kun vanha salaojitus tuli käyttöikänsä päähän.
”Säätösalaojituksen avulla pohjaveden pinnankorkeutta säädellään padotuskaivojen avulla. Kun pohjaveden pinta on korkealla ja maan kosteus kasvaa, turpeen hajoamisesta syntyvät kasvihuonekaasupäästöt vähenevät. Lisääntynyt maan kosteus parantaa kasvien veden ja ravinteiden ottoa, mikä kasvattaa satoa ja vähentää huuhtoutuvien ravinteiden määrää maassa. Turvepellot ovatkin hyvin satovarmoja myös kuivina kesinä”, Jarno Kämäräinen kuvailee.
Kuva: Kuivana kesänä toinen säilörehusato olisi ollut heikko ilman säätösalaojitettuja turvepeltoja, Jarno Kämäräinen kertoo.
Säätökaivot säätelevät pohjaveden korkeutta
Säätösalaojituksessa peltojen kokoojaojiin asennetaan säätökaivoja, joista purkautuvan veden määrää voidaan säätää padotuslaitteilla. Kun pohjavesi nousee padotuskorkeuden yläpuolelle, vettä purkautuu ojastosta, kunnes pohjaveden pinta laskee padotuskorkeuteen.
Säätösalaojitus vaatii toimivan salaojituksen, jonka laskuaukkoihin tehdään säätökaivot pohjaveden pinnankorkeutta säätelemään. Maito-ahon pelloilla on 8 kaivoa, joista vesi valuu eteenpäin. Säätökaivon luukun ollessa kiinni pohjaveden pinta nousee, ja sen auki ollessa pinta laskee. Työmäärä ei kasva merkittävästi. Riittää, kun salaojien luukut käy muutaman kerran vuodessa avaamassa ja sulkemassa.
”Pohjaveden pinta lasketaan 1–3 viikkoa ennen kuin pellolle mennään koneilla, jotta pellon pinta ehtii kuivua ja kestää koneiden painon. Muuna aikana veden pinnankorkeus pidetään 20–30 senttiä korkeammalla, jolloin kasvihuonekaasupäästöt vähenevät. Kun maa jäätyy tai tulee ensilumi, luukut avataan, jotta kaivoihin ei tule routavaurioita. Talviaikaan turvepeltojen ilmastovaikutukset vähenevät lämpötilan laskun myötä, ja myös kasvipeitteisyys hillitsee päästöjä”, Kämäräinen kertoo.
Kuva: Pohjaveden pinnankorkeutta voi säädellä säätökaivon avulla.
Maitoahon tila on mukana kolmivuotisessa tutkimushankkeessa
Maitoahon tilan tuottaman maidon hiilijalanjälki vuonna 2020 oli 0,98 kg CO2e/kg EKM. Tulos on erittäin hyvä, etenkin jos sitä vertaa FAO:n käyttämään keskimääräiseen 2,5 ekvivalenttikiloon maitokiloa kohden. Valion vastaanottaman maidon keskimääräinen hiilijalanjälki on 0,7–1,3 kg CO2e/kg EKM. Maidon hiilijalanjäljessä ei toistaiseksi ole huomioitu turvepeltojen hiilidioksidipäästöjä eikä toisaalta myöskään peltojen hiilensidontaa maaperään. Tutkimusta tarvitaan sekä päästöistä, nieluista että päästöjä vähentävien viljelytekniikoiden tehosta.
Maitoahon pelloilla kasvihuonekaasupäästöjä on seurattu nyt vuoden verran kolmivuotisessa OMAIHKA-tutkimushankkeessa. Valio on mukana Luonnonvarakeskuksen vetämässä hankkeessa, jossa kehitetään ratkaisuja nautakarjatilojen orgaanisten peltomaiden päästöjen hillitsemiseksi ja tuotetaan tietoa kansallisen ilmastopolitiikan tueksi. Turvepeltojen kasvihuonekaasumittauksia tehdään neljällä valiolaisella tilalla.
”Ympärivuotisen nurmiviljelyn, pohjaveden pinnankorkeuden säätämisen ja maan muokkauksen vähentämisen avulla on mahdollista vähentää turvepeltojen päästöjä. Tällä hetkellä maatalouden päästölaskennasta puuttuu vielä tietoa siitä, miten paljon näiden toimien avulla voidaan vähentää päästöjä. Siksi on tärkeää, että tutkimme tätä asiaa tarkemmin eri tutkimushankkeissa”, kehityspäällikkö Tuuli Hakala Valiolta sanoo.
Kämäräisen kokemuksen mukaan säätösalaojitus on toimiva ja järkevä ratkaisu turvepellolla paitsi päästöjen pienentämisen, myös satovarmuuden kasvattamisen näkökulmasta.
”Kuivana kesänä toinen säilörehusato olisi ollut heikko ilman säätösalaojitettuja turvepeltoja. Kun hiesupohjaisella pellolla sato oli heikko, saimme turvepelloilta normaalia paremman sadon kuivasta kesästä huolimatta. Ero hiesupohjaisten peltojen satoon oli merkittävä”, Jarno summaa.
Teksti: Kristiina Klemetti
Kuvat: Jorma Kärkkäinen
