Turvepeltojen tuottavuus ja ilmastotoimet

Maidontuotannon tulevaisuuteen uskovat maatalousyrittäjät ovat investoineet rohkeasti alkutuotannon infrastruktuuriin huomioiden eläinten ja yrittäjien hyvinvoinnin ja ottamalla käyttöön tulevaisuuden energiaratkaisuja, kuten biokaasulaitoksia ja aurinkovoimaloita. Kuitenkin innokkuutta varjostaa monilla tiloilla huoli eloperäisten, erityisesti turvepeltojen viljelyn tulevaisuudesta.

Tutkimuksella on saatu viime vuosina arvokasta tietoa turvepeltojen yksilöllisistä ominaisuuksista ja etsitty päästöjä vähentäviä viljelytekniikoita. Valiolaiset tilat ovat kantaneet oman kortensa kekoon mahdollistamalla turvepeltojen tutkimusta ja osallistumalla keskusteluun turvepeltojen merkityksestä suomalaiselle ruoantuotannolle.

Maankäyttöä tulisi ajatella kokonaisuutena, jossa resurssitehokkuus on myös luonnonvarojen resurssitehokasta hyödyntämistä. Tuottavien, helposti viljeltävien turvepeltojen käyttö maataloudessa on perustellumpaa kuin heikkotuottoisten, vaikeasti viljeltävien lohkojen.

Mitä suurempi sato pellolta saadaan, sitä pienempi on siltä saatavan tuotekilon hiilijalanjälki.

Huonotuottoisiltakin turvepelloilta vapautuu paljon kasvihuonekaasuja, jos pohjaveden pinta on alhaalla. Mediassa puhutaan ennallistamisesta ja kosteikkoviljelystä. Tiloilla, joilla turvepeltoa on merkittävä osa peltoalasta, peltojen vettäminen tarkoittaa käytännössä nykyisen tuotantomuodon edellytyksien merkittävää heikentymistä. Elinkeinon etu on edistää ei-kriittisten turvemaiden tehokkaita ilmastotoimia ja todistaa kriittisten peltojen merkitys kotimaisessa ruoantuotannossa.

On järkevää panostaa hyvien turvepeltojen satoisuuteen, kasvukuntoon ja vesitalouteen. Monet turvemaat ovat todellakin hyviä peltoja, jotka soveltuvat nurmenviljelyyn pohjoisinta Suomea myöten. Nurmenviljely on turvepelloilla myös huomattavasti ympäristöystävällisempää yksivuotisiin kasvustoihin verrattuna sekä ilmasto- että vesistövaikutuksiltaan. Koska nurmen uusiminen aiheuttaa aina tavallista suuremman päästöpiikin, nurmikiertojen pidentäminen satotasoja liikaa vaarantamatta on keskeinen ilmastoteko nautakarjatiloilla.

Vähempipäästöiset nurmikierrot turvepelloilla (VÄPÄ) -hankkeessa nähtiin, miten rutiinina tehtävä täydennyskylvö teki turvepeltojen nurmista tiheitä ja pidensi nurmikiertoja jopa 5–6 vuoteen. Hankkeessa seurattiin myös turvepeltojen pohjavedenpinnan korkeutta ja harjoiteltiin säätökaivojen käyttöä pellon vesitalouden hallinnassa. Hyvä vesitalouskaan ei tarkoita enää perinteisellä tavalla tehokasta pellon kuivatusta, vaan myös veden tarjoamista kasveille kuivina aikoina. Parhaimmillaan vedenpinnan nostaminen turvepellolla edistää tuotantoa ja samalla vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ilmakehään.

Turvemaiden vettäminen esimerkiksi lintukosteikoksi, ennallistaminen suoksi, tai ohutturpeisilla alueilla metsitys voivat tuoda paljonkin positiivia vaikutuksia alueelle. Valuma-aluelähtöinen ja eri maankäytön muodot huomioiva vesienhallinta tukee kasvin- ja puuntuotantoa tarjoamalla kosteutta kuivina aikoina, tasaamalla tulvia ja tuomalla alueelle luontaisia elinympäristöjä monille lajeille.

Valio-ryhmä etsii parhaillaan kannustimia heikkotuottoisten ja muuten ei-kriittisten turvemaiden tehokkaisiin ilmastotoimiin. Asiakkaamme ovat yhä tietoisempia elintarvikeketjun ympäristövaikutuksista ja odottavat konkreettisia ilmastotoimia eli tuntuvia päästövähennyksiä. On yhteinen etumme pysähtyä haastavan aiheen äärelle ja löytää ratkaisuja kestävän ja kannattavan ruoantuotannon turvaamiseksi.