Umpihanke tutkii ummessaolokautta ja utareterveyttä

Utaretulehdus on yhä edelleen lypsylehmien yleisin ja kallein sairaus. Lehmät ovat erityisen herkkiä uusille utaretulehduksille heti umpeutuksen jälkeen ja juuri ennen poikimista. Hoidettavia utaretulehduksia esiintyy eniten lypsykauden alussa, ja iso osa näistä tulehduksista on saanut alkunsa jo umpikaudella. Lypsyjen harventaminen, ruokinnan muutos, lopputiineys ja utarekudoksen surkastuminen aiheuttavat suuria aineenvaihdunnallisia ja hormonaalisia muutoksia lehmän elimistössä. Samanaikaisesti umpeutettavat lehmät usein siirretään toiseen osastoon ja niiden sosiaalinen ryhmä vaihtuu.

Kaikki nämä muutokset ovat lehmän vastustuskykyä heikentäviä stressitekijöitä. Heikentyneen vastustuskyvyn lisäksi umpeutukseen liittyy useita utaretulehdukselle altistavia riskitekijöitä. Lypsyn bakteereja poistava huuhteluvaikutus jää pois, ja vedinkaston käyttö loppuu. Umpeutettavaan utareeseen kertyvän maidon paine lisää riskiä maidon valuttelulle. Erityisesti korkeatuottoisilla lehmillä vedinkanavien sulkeutuminen voi viivästyä. Altistus ympäristön utaretulehdusta aiheuttaville bakteereille jatkuu myös läpi umpikauden ja mahdollisesti jopa lisääntyy, jos umpilehmien kuivitukseen ja puhtauteen ei kiinnitetä riittävästi huomiota tai umpiosastolla on hyvin ahdasta.

Yllämainituista riskeistä huolimatta umpikaudesta on myös paljon hyötyä. Umpikauden aikana utarekudoksen vanhat, vaurioituneet epiteelisolut korvautuvat uusilla, ja maitoa tuottava kudos uudistuu. Seuraavan lypsykauden ihanteellisen maidontuotannon kannalta umpikausi on välttämätön. Umpeutus tarjoaa erinomaisen tilaisuuden hoitaa piileviä utaretulehduksia. Lepokausi ilman lypsyrasitusta edistää vedinten terveyttä. Ummessaolokausi onkin korkeatuottoisen lehmän tulevan terveyden ja maidon tuotannon kannalta tuotantokierron tärkeimpiä vaiheita.

Umpihoito pitkävaikutteisilla, antibioottia sisältävillä umpituubeilla lypsykauden lopuksi on yli viiden vuosikymmenen ajan ollut tehokas keino vähentää utaretulehduksia. Umpihoidon tavoitteena on päästä eroon olemassa olevista piilevistä tulehduksista. Hoitokustannusten ja menetetyn meijerimaidon vuoksi piilevien utaretulehdusten hoito lypsykauden aikana ei useimmiten ole taloudellisesti kannattavaa. Tämän lisäksi antibioottien teho utareen bakteeritulehduksiin lypsykaudella on heikompi kuin umpeutushetkellä.

Monissa maissa umpihoitoja on vuosien ajan suositeltu karjan kaikille lehmille, riippumatta siitä oliko lehmällä lypsykauden lopussa utaretulehdus vai ei. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on kuitenkin aina suositeltu lääkitystä vain valikoiduille, hoitoa tarvitseville lehmille mahdollisimman kapeakirjoisilla antibiooteilla, ja tulehtuneiden neljännesten maitonäytteiden bakteriologista tutkimusta ennen hoitoa. Ennaltaehkäisevä antibioottien käyttö terveille eläimille on saanut osakseen kritiikkiä, ja WHO:n mukaan antibioottiresistenssi on maailmanlaajuinen terveysuhka.

Yliopiston kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osaston utare-terveystutkimusryhmästä mukana tutkimuksessa ovat hankkeen johtaja, professori Päivi Rajala-Schultz, Mari Hovinen, Maria Vilar, Heli Simojoki sekä hankkeen tuloksista väitöskirjaansa työstävä Riitta Niemi.

Umpihankkeen tutkimusaiheena on ummessaolokausi ja utareterveys suomalaisilla lypsykarjatiloilla. Hankkeen tavoitteena on laatia tutkimustiedon avulla umpihoitosuositukset, jotka huomioivat hoitojen tehokkuuden, eläinten hyvinvoinnin, tuotannon taloudellisuuden sekä vastuullisen antibioottien käytön. Suomessa antibioottien käyttö tuotantoeläimillä on vähäistä muihin Euroopan maihin verrattuna, mikä on markkinointietu suomalaisille maitotuotteille.

Umpilehmiin keskittyvä tutkimus käynnistyi vuonna 2017. Yli 700 ProAgrian tuotosseurantaan kuuluvaa maidontuottajaa ympäri Suomen vastasivat kyselyyn, jossa kartoitettiin umpeutuskäytäntöjä. Kuluneen vuoden aikana 14 valiolaista tilaa on osallistunut hankkeen kenttäkokeeseen keräämällä karjan lehmistä maitonäytteitä, terveystietoja, tuotosseurantatietoja ja automaattisen lypsyjärjestelmän lypsytietoja. Kaikki kerätyt maitonäytteet analysoidaan Valion Seinäjoen aluelaboratoriossa. Maitonäytteiden avulla kartoitetaan utaretulehdusten esiintymistä umpeutushetkellä, tulehdusten paranemista umpikauden aikana ja umpikaudella saatujen, uusien utaretulehdusten esiintymistä heti poikimisen yhteydessä. Maitonäytteiden tulokset yhdistetään lehmien umpihoito-, terveys-, automaattilypsy- ja tuotosseurantatietoihin. Tavoitteena on selvittää, mitkä lehmät hyötyvät umpihoidoista eniten sekä hyödyntää aineistoa myös bakteerikantojen antibioottiresistenssitutkimuksessa sekä eri umpikäytäntöjen taloudellisessa vertailussa.

Olemassa olevan tuotosseuranta-aineiston tietojen tarkastelu jatkuu edelleen. Kenttäkoe on tarkoitus saattaa loppuun kevään 2021 kuluessa, ja sen jälkeen alkaa kerätyn laajan aineiston analysointi. Tuloksia on tarkoitus julkaista vuosien 2021–2022 aikana.

Kyselytutkimuksen tuloksia

• Maitotilayrittäjistä suurin osa eli 78 prosenttia valikoi lypsykauden lopussa umpihoidettavat lehmät.
• Tuottajista 13 prosenttia raportoi hoitavansa kaikki lehmät rutiininomaisesti.
• Pieni osa vastasi, ettei käytä lainkaan umpihoitoantibiootteja.
• Vastanneista tiloista 35 prosenttia käytti vedinkanavan suojavalmisteita eli vedintulppia ainakin osalle lehmistä.
• Lähes kaikki vastasivat vähentävänsä ennen umpeutusta sekä lypsykertoja että ruokintaa, mikä onkin utareterveyden kannalta hyvä toimintatapa.

Umpihankkeen tulokset osoittavat, että valikoivaa antibioottiumpihoitokäytäntöä käyttävät tilat pystyvät saavuttamaan pitkäkestoisesti matalan soluluvun ja hyvän tuotoksen. Tuloksista välittyy ulkomaille tieto suomalaisen maidontuotannon vastuullisuudesta, osaamisesta ja laadusta.

Hanke selvitti antibioottiumpi-hoitokäytännön yhteyttä karjan keskituotokseen ja keskisolulukuun karjakohtaisten tuotosseurantatietojen avulla (tiedot vuosilta 2012–2016). Tarkastellulla ajanjaksolla karjojen keskituotos nousi noin 130 kg jokaisena vuonna, mutta soluluku säilyi suhteellisen muuttumattomana. Erot eri antibioottiumpihoitoryhmien välillä (valikoiva antibioottiumpihoito, kaikkien lehmien antibioottihoito ja umpeutus ilman antibioottiumpihoitoja) tuotoksessa, tuotoksen kehityksessä ja soluluvussa olivat hyvin vähäisiä.

Sen sijaan tilakohtaiset erot olivat suuria jokaisen kolmen umpihoitokäytäntöryhmän sisällä. Umpihoidettavien lehmien valintakriteerit olisikin hyvä suunnitella joka tilalle erikseen esimerkiksi vuosittain terveydenhuoltokäynnin yhteydessä huomioiden karjan utareterveystilanne, bakteerilöydökset ja tartuntareitit. Samassa yhteydessä kannat-taa tarkastaa myös ruokintaan ja lypsyjen vähentämiseen liittyvät umpikäytännöt.

Lehmäkohtaisten tuotosseurantatietojen perusteella lehmillä, joilla edellisen lypsykauden soluluku oli korkeampi, oli suurempi todennäköisyys tulla hoidetuksi utaretulehduksen vuoksi ja jatkaa soluttelua uudestaan heti seuraavan lypsykauden alussa. Lisäksi edellisen lypsykauden korkea soluluku oli muihin tutkittuihin ominaisuuksiin verrattuna eniten seuraavan alkulypsykauden huonoa utareterveyttä selittävä ominaisuus. Oman karjan utaretulehdusherkät, toistuvasti utaretulehdukseen sairastuvat lehmät ja kroonisesti utaretulehdusta sairastavat lehmät kannattaa huomioida pohdittaessa koko karjan utareterveyttä ja lehmän tulevia lypsykausia. Toisaalta kannattaa panostaa utaretulehduksen ennaltaehkäisyyn, sillä utareeltaan terve lehmä on paljon todennäköisemmin terve myös seuraavalla lypsykaudella.

Hankkkeen tutkijat haluavat kiittää lämpimästi kaikkia tutkimukseen osallistuneita tuottajia. Hanke kiittää myös tutkimuksen rahoittajia, Maatilatalouden kehittämisrahasto Makeraa ja Eläinlääketieteen tutkimuksen tukisäätiötä, sekä hankkeen yhteistyökumppaneita, joita ovat Valio Oy, Vetcare Oy ja Orion Pharma AB.

Teksti: Riitta Niemi, tutkija, Helsingin yliopisto   Pääkuva: Jaakko Martikainen