VaDia-mittauksia ja lypsyhavaintoja – mitä tilakäynnin aikana tehdään?
”Jonkun verran on ollut utaretulehdusongelmia eikä vedintenkään kunto ole kovin hyvä – haluaisimme tietää onko lypsyssä kaikki kunnossa?” Tämä tyypillinen toteamus käynnistää usein Valio Lypsy -asiantuntijoiden tilakäynnin.
Valioryhmän VaDia-asiantuntijat ovat käyttäneet lypsyn mittalaitteitaan viime syksystä lähtien. Pikku hiljaa osaamista ja kokemusta on kertynyt sekä perinteisen lypsykoneen että lypsyrobottien mittauksista.
Ennen lypsyä
Tilakäynnillä ennen lypsyä varmistetaan, mikä on käynnillä ensisijaisesti selvitettävä asia. Tämän perusteella asiantuntija päättää, mitä hän tekee lypsyn aikana.
Etukäteen käynnistetyt alipainetallentimet kiinnitetään lypsimiin. Tilanteesta riippuen alipaine voidaan mitata myös lypsykoneen kiinteistä maito- ja hanaputkistoista. Tämä on usein tarpeen etenkin parsinavetoissa, koska niissä putkistojen pituudet ovat suuret sekä sisähalkaisijat ja kaltevuudet pienet. Kun loggerit (tallentimet) on asennettu, lypsy voi alkaa.
Lypsyn aikana
Jos tilan huolenaiheena on vedinten kunto, keskittyy asiantuntija vedinten kunnon arviointiin lypsimen irrotuksen jälkeen. Vedinten kuntohavainnoista pidetään kirjaa ja samalla tarkastetaan utareen tyhjeneminen ottamalla neljänneskohtainen jälkimaito käsin lypsäen. Näiden havaintojen aikana alipainetallentimet toimivat itsenäisesti eikä niiden toimintaan juurikaan tarvitse kiinnittää huomiota. Toki on seurattava, että mittausletkut ovat kiinni.
Jos tilaa kiinnostaa ensisijaisesti lypsytapahtuma kokonaisuutena, voi asiantuntija keskittyä lypsyrutiinin seurantaan ja työvaiheiden kirjaamiseen, jolloin vedinten kuntoarviointi jää vähemmälle huomiolle. Loggerit tallentavat alipaineet ja asiantuntija kirjaa ylös mitattujen lehmien numerot ja maitomäärät. Näin saadaan tietoa lypsyrutiinista ja lehmäkohtaisista alipaineista.
”Alipainekäyrät voivat paljastaa esimerkiksi liian hätäisen lypsyrutiinin ja antavat siten lypsyrutiinihavaintoja tukevaa tietoa.”
Alipainetallennin kiinnitetään yleensä oikeaan takaneljännekseen, josta mitataan lypsyalipaine, tykytys ja nännikumin kaulusalipaine. Neljäs mittauskanava liitetään vasemman etuneljänneksen kaulukseen. Liittämiseen käytetään pieniä putkia ja ohuita silikoniletkuja. Kuva: Esa Manninen
Jokaisen lehmän lypsystä tallentuu alipainekäyrät lypsyalipaineesta (punainen), kaulusalipaineista (musta ja vihreä) sekä tykytyksestä (ei näy kuvassa). Lypsyalipaineesta nähdään alipaineen taso, paineiskut ja tyhjälypsy. Kaulusalipaineista nähdään nännikumin sopivuus ja myös tyhjälypsy.
