Kuvassa maitotilayrittäjä Arto Tyynismaa Kauhavalta.

Aurinkosähköjärjestelmien toteutuksissa on toisinaan ilmennyt vakavia puutteita, jotka ovat voineet johtua itse laitetoimituksesta, järjestelmän asennuksesta tai tarkastusmenettelyistä ja puuttuvista dokumenteista. Loppukädessä vastuun puutteista kantaa aurinkovoimalan haltija. Vakavia materiaali- ja henkilövahinkoja voi torjua muutamalla yksinkertaisella kysymyksellä, jotka on laatinut Jouni Savolainen LähiTapiolasta.

Tarkastus ennen verkkoliitäntää

Aurinkosähköjärjestelmän asennukselle on tehtävä virallinen tarkastus ennen liittämistä sähköverkkoon. Useissa asennuksissa on ollut huomautettavaa, kun kohteeseen on tehty varmennustarkastus, ja verkkoon liittämislupaa on jouduttu monessa tapauksessa jopa siirtämään. Aina virallista ja TUKESin hyväksymän tarkastajan tekemää tarkastusta ei ole edes tehty.

Aurinkosähköjärjestelmä muodostuu viidestä pääkomponentista: paneeleista, invertteristä eli vaihtosuuntaajasta, turvakytkimestä, sähköpääkeskuksesta sekä sähkönsiirtoverkosta, johon liittämiseen tarvitaan aina verkkoyhtiön lupa. Aurinkovoimalan sähkötekninen erityispiirre on se, että se tuottaa tasavirtaa, minkä invertteri muuttaa vaihtovirraksi. Sekä tasa- että vaihtovirran tekninen/riittävä tuntemus ei ole itsestäänselvyys edes sähköalan ammattilaisten parissa. Virheellinen asennus voi tulipaloriskin lisäksi vahingoittaa kiinteistön omia sähköjärjestelmiä. Verkkoon liittämiseen liittyvät puutteet voivat aiheuttaa vakavia henkilövahinkoja myös kiinteistön ulkopuolella.

Tyypillisiä dokumentointiin liittyviä puutteita ovat käyttöönottotarkastuspöytäkirjan, erillisen mittauspöytäkirjan tai mittaustulosten puuttuminen. Asiakkaan näkökulmasta tärkeitä puutteita on ollut myös suomen- ja ruotsinkielisten käyttö- tai huolto-ohjeiden tai laitteiston vaatimustenmukaisuuden osoittavien asiakirjojen puuttuminen.

Invertterin sijoitusvirheet

Invertteri tuottaa paljon lämpöä ja on itsessäänkin helposti palavaa materiaalia. Invertterillä on yleensä asetettu laitekohtainen maksimilämpö, minkä ylittäessään laite rajoittaa tai jopa lopettaa sähkön muuntamisen tasavirrasta vaihtovirraksi. Sisätiloissa invertterin ainoa oikea asennuspaikka on ns. tekninen tila, joka tarkoittaa käytännössä pannuhuoneen vaatimukset täyttävää tilaa. Paras paikka invertterille on ulkona, palamattomalla taustalla erillisessä telineessä. Se ei saa tällöin altistua suoralle sateelle, liialliselle kuumuudelle, haitallisille kaasuille tai olla lähellä helposti syttyviä materiaaleja. Invertteriä ei saa kiinnittää palavalle pinnalle. Laite on asennettava pystysuoraan ja sen ylä- ja alapuolelle tulee jättää riittävästi tyhjää tilaa.

Silti niitä näkee asennetun sisälle, pölyisiin paikkoihin, tai jopa lietealtaan välittömään läheisyyteen. Suomessa kotieläinrakennusten sisälle suunniteltuja inverttereitä ei käytännössä ole ollut markkinoilla.

Paneelit tarvitsevat kestävän ja pitkäikäisen alustan

Aurinkopaneelien sijoittamisessa katolle ovat etuina esimerkiksi tehokas tilan käyttö, suoja työkoneilta, liikenteeltä tai ilkivallalta, edullinen sijainti suhteessa varjostuksiin sekä vähäinen ylläpito maa-asennuksiin verrattuna (esimerkiksi nurmen leikkaus).

Kattoasennuksessa on kuitenkin muistettava, että alustan tulee olla pitkäikäinen, vakaa, ja putoavalle lumelle tulee olla esteetön reitti alas. Huoltotoimet ovat hankalia, jos alla olevaa kattoa tulee korjata, etsiä vikaa paneelikentästä, tai korjata irronneita tasavirtajohtoja. Erittäin rasittava yhdistelmä katolla on lumen paino ja tuulen aiheuttama edestakainen liike. Sähköteknisten osien tai katon vaurioita on vaikea havaita. Tila kattorakenteen ja paneelin välissä on usein liian pieni tuulettumiselle, joka heikentää myös sähkön tuottoa.

Alumiini- ja kupariliittimiä ei saa asentaa toisiinsa kiinni, ja esimerkiksi alumiinitelineen ja betonin välissä tulee olla eristävä materiaali. Johtimet on kiinnitettävä rakenteisiin niin, että ne eivät pääse liikkumaan tuulen tai muiden tekijöiden vaikutuksesta. Invertterin luonteva sijoituspaikka maa-asennuksessa on paneeliston alla omalla telineellä. Mikäli telineitä suunnitellaan tehtäväksi itse, kannattaa materiaaleista ja ratkaisuista keskustella kokeneen laitetoimittajan kanssa etukäteen. Keskeistä on varmistaa, että asennus on tehtävissä tukevasti, materiaalit ovat yhteensopivia ja olosuhteita kestäviä.

Asennusten on kestettävä ainakin 30 vuotta, jolloin vaatimukset johdoille, liitoksille ja läpivientien suojauksille ovat tiukat. Kaikissa näissä on havaittu puutteita.

Viisi helppoa kysymystä aurinkosähköjärjestelmistä

Viljelijän ei tarvitse olla sähköalan ammattilainen. Aurinkosähköjärjestelmän hankinnassa on kuitenkin tärkeää kysyä seuraavat, standardeihin perustuvat kysymykset. Näin varsinkin, kun kysymyksessä on henkilöasiakas, mikä viljelijäkin useimmissa tapauksissa on.

1. Löytyykö käyttö- ja huolto-ohjeet? (SFS 6000-6 standardi)

• Ohjeiden tulee olla helposti saatavilla sekä suomeksi että ruotsiksi (Kuluttaja- ja kilpailuvirasto).
• Myyjä on vastuussa käyttöohjeiden antamisesta tuotteen luovutuksen yhteydessä (fyysinen paperi).
• Huolto-ohjeen pitää sisältää tarvittavat tiedot asianmukaiseen käyttö- ja kunnossapitoon.

2. Onko tehty kattavat piirustukset?

• Rakennelaskelmat
• Rakennuspiirustukset

3. Onko hätätilanteiden varalle kirjallinen ohje?

• Esimerkiksi: tulipalo, myrsky, laitteiston kuumeneminen
• Korjaustilanne: katto vuotaa

4. Onko annettu kirjalliset käyttöoton testien ja tarkastuksen pöytäkirjat? (SFS-EN 62446-1 standardi)

• Laitteet pitää tarkastaa ennen luovutusta käyttäjälle asennuksen ja varolaitteiden osalta.

5. Jos kohteessa on aurinkopaneelien lisäksi varavoimalaitteet, miten sähkökatkot on huomioitu varavoimageneraattorin käynnistyessä päälle?

• Aurinkovoimala tulee kytkeä niin, ettei se syötä sähköä varavoiman kanssa samanaikaisesti.
• Automaattikäynnisteinen generaattori
  • Kuinka varmistetaan, etteivät generaattori ja paneelit toimi yhtä aikaa
• Traktorikäyttöinen generaattori
  • Vaatiiko järjestelmä kelakytkinohjauksen tms., etteivät aurinkopaneelit vahingoita traktoria

Lisäksi kannattaa huomioida:

• Kattoasennuksessa suositellaan, että paneelit jätetään vähintään 20 cm irti kattopinnasta, ellei kattomateriaali ole vähintään A2-luokkaista rakennustarviketta.

• Julkisivukiinnityksessä alimmaksi asennuskorkeudeksi suositellaan 2,2 m maanpinnasta. Paneelit kannattaa suojata alaosastaan jännitteettömällä suojahyllyllä vähintään 25 cm paneelista ulospäin, myös reunalta.

• Pelastusviranomaiselle tulee antaa mahdollisuus suorittaa erityinen palotarkastus ennen järjestelmän käyttöönottoa. Aurinkosähköjärjestelmän riskit on huomioitava myös pelastussuunnitelmassa ja järjestelmän kanssa tekemisissä olevan henkilön on perehdyttävä turvallisuusasioihin (pelastuslaki 379/2011 14§,15§).

• Varmista, että hankintadokumenteista selviää asennuksen suorittava yritys ja asentaja. Näillä tiedoilla voi varmistaa, on kyseisellä yrityksellä ja henkilöllä oikeus asentaa aurinkosähköjärjestelmiä (https://rekisterit.tukes.fi/toiminnanharjoittajat).

• Asiakkaan kannattaa vaatia erityisesti suurissa kohteissa, että asennusoikeuden omaava henkilö on paikalla, kun asennustyö tehdään. Aurinkosähköjärjestelmän liittäminen verkkoon edellyttää aina oikeutta sähkötöihin. Tavallisesti järjestelmän asennus kokonaisuudessaan edellyttää S2-asennusoikeutta. Poikkeuksen muodostaa vain erittäin pienet, enintään 120 V:n järjestelmät.

• Asiakkaan kannattaa tarkistaa, onko järjestelmään toimitettu ne laitteet, mitkä tarjouksessa on lueteltu.

• Puutteellisestikin asennettu aurinkosähköjärjestelmä voi toimia ja tuottaa sähköä alkuun aivan odotetusti. Puutteet realisoituvat yleensä ajan kanssa, joten sähköjärjestelmän toimintaa ja poikkeamia on hyvä seurata säännöllisesti.

Teksti: Maarit Kari, ProAgria Keskusten Liitto Kuvat: Jouni Savolainen, LähiTapiola