Vasikoiden nupoutuskipua syytä hoitaa

Yrittäjän suhtautuminen ratkaisee

Tutkimustyönsä aikana eläinlääkärille selvisi, että merkittävin seikka, joka vaikuttaa nupoutuksessa käytettävään kivunlievitykseen, on karjanomistajan suhtautuminen kipuun. Jos yrittäjä kokee, että vasikkaan sattuu ja että kipua on tärkeää hoitaa, hän kutsuu eläinlääkärin paikalle lääkitsemään vasikan. Kipuun ja sen hoitamiseen vakavasti suhtautuvat tuottajat ovat myös valmiita maksamaan kivunlievityksen käytöstä.

”Jos olen saanut karjanomistajat kerran kokeilemaan kivunlievityksen käyttöä, he ovat poikkeuksetta olleet hyvin yllättyneitä siitä, että vasikka on niin reipas ja peloton toimenpiteen jälkeen”, Ann-Helena Hokkanen sanoo. ”He ovat myös jatkossa kutsuneet eläinlääkärin lääkitsemään nupoutettavat vasikat.”

Asiaa pitäisi pohtia laajemminkin: kyse ei ole vain nupoutuksesta, vaan vasikasta ja sen hyvinvoinnista. Hokkasen mielestä meillä ei ole oikeutta aiheuttaa vasikoille kipua, jota voitaisiin myös hoitaa tehokkaasti. Nupoutus ilman kivunlievitystä on aina haitallinen toimenpide vasikalle ja lisäksi kivunlievityksen käyttö voi vaikuttaa siihen, millaisia lypsylehmiä meillä on navetassamme viiden vuoden kuluttua.”Karjakoot kasvava ja yhden hoitajan on hoidettava yhä useampia eläimiä. Tällöin eläinten pelottomuus hoitajiaan kohtaan nousee entistä tärkeämmäksi, koska yksittäisen eläimen kanssa seurusteluun käytettävissä oleva aika vähenee. Miksi aiheuttaa vasikalle tarpeetonta kärsimystä sekä siitä aiheutuvaa pelkoa ja levottomuutta, jos se voidaan välttää?”, Ann-Helena Hokkanen kysyy. ”Kipu haittaa myös vasikoiden lepokäyttäytymistä ja unta.”

Kivunlievitystä kolmiportaisesti

Ann-Helena Hokkasen suosittelema tapa hoitaa nupoutuksen kivunlievitys on kolmivaiheinen. Ensin eläin rauhoitetaan, sitten sarvenaiheiden ympärys puudutetaan ja kolmantena käytetään tulehduskipulääkettä pitkäaikaisemman kivun hoitoon.

Rauhoitelääke pistetään ensin suonensisäisesti laskimoon tai lihakseen. Hokkasen väitöskirjassa tutkittiin myös geelimäisen, suun limakalvolle annosteltavan rauhoitteen käyttöä. Se toimi tutkimuksessa hyvin. Oikein käytettynä rauhoitteet ovat vasikoille turvallisia, kunhan rauhoitetut eläimet pidetään lämpiminä.

”Rauhoitus vähentää käsittelyn, lääkitsemisen ja itse toimenpiteen aiheuttamaa stressiä sekä vähentää osaltaan myös nupoutuksen aiheuttamaa kipua. Rauhoite ei kuitenkaan yksin riitä poistamaan kipua, se vain vähentää eläimen reagointia kaikenlaisiin ärsykkeisiin”, Hokkanen selvittää.

Rauhoituksen jälkeen vasikan sarvenaiheita hermottavan hermon ympärille ja itse sarvenaiheiden ympärille pistetään puudute: tämä on tärkein nupoutuskivun hoitoon käytettävä lääke. Puudute poistaa kivun polttohetkeksi ja noin kahdeksi tunniksi toimenpiteen jälkeen.

Koska puudutteen vaikutusaika on lyhyt, suositellaan vasikalle annettavaksi lisäksi tulehduskipulääkettä, joka vaikuttaa pidempään. Ennen toimenpidettä annettava tulehduskipulääke hoitaa kipua noin vuorokauden ajan. Myös seuraavana päivänä on hyvä antaa kipulääkettä, jonka eläinlääkäri voi jättää tilalle.

”On merkkejä siitä, että vasikat kärsivät nupoutuksen aiheuttamasta kivusta 3–5 päivää, joten ne hyötyvät kipulääkkeen käytöstä seuraavinakin päivinä”, Ann-Helena Hokkanen sanoo. ”Asiaa pitää tutkia kuitenkin lisää, jotta tiedetään mikä on paras tapa hoitaa jälkikipua.”

Vinkkejä kivunlievityksen toteuttamiseen

Avainasemassa kivunlievityksen yleistymiselle on eläinlääkärin mielestä koulutuksen ja terveydenhuoltosopimusten lisääntyminen. Hokkanen myöntää, että kivunlievitys toki maksaa, mutta ei niin paljoa, että se saisi ajaa vasikan hyvinvoinnin edelle. Hokkasen maitotilayrittäjien haastattelututkimuksesta kävi ilmi, että noin 40 prosenttia piti kivunlievityksen käyttöä nupoutettaessa melko kalliina toimenpiteenä. Suurimmat kustannukset ovat eläinlääkärin käynti tilalla ja työ, käytettävät lääkkeet ovat kohtuullisen edullisia.

Järkevintä olisi saada kerättyä samalta alueelta suurempi joukko eläimiä, jotka eläinlääkäri nupouttaa kerralla. Normaalin vasikan voi nupouttaa kivunlievitystä käyttäen myös vanhempana kuin 4-viikkoisena, riippuen miten suuret sarvenaiheet vasikalla on.

On hyvä muistaa, että eläinlääkäri tekee myös muuta kuin toimii lääkeautomaattina. Samalla kun hän lääkitsee vasikan, hän tarkastaa sen terveydentilan. Nupoutuksen voi myös yhdistää muihin terveydenhuoltotoimiin, kuten esimerkiksi lehmien tiineystarkastuksiin. On erittäin hienoa, että jo lähes kaikki terveydenhuoltotiloista nupouttavat eläimensä käyttäen kivunlievitystä.

Unen ja kivun tutkija hoitaa länsisuomenkarjaa

Ann-Helena Hokkanen on vasikoiden kipua ja unta tutkiva 32-vuotias eläinlääketieteen tohtori. Hokkanen kiinnostui vasikoiden kipu- ja unitutkimuksesta jo opiskeluaikanaan. Helsingin yliopiston Eläinlääketieteellisen tiedekunnan Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osastolle ja Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskukseen tehty väitöskirjatyö vasikoiden nupoutuskivusta tarkastettiin huhtikuussa 2015.

Eläinlääketieteen tohtori on opettajapariskunnan tytär Sulkavalta. Kun tyttö täytti kolme vuotta, hän sai lahjaksi isältään shetlanninponin, Aapon. Aapo täytti tänä kesänä 30 vuotta, joten jouluna yhteistä taivalta on täynnä jo kolme vuosikymmentä.

Hokkanen totesi 4-vuotiaana ryhtyvänsä eläinlääkäriksi, jos vain oppisi lukemaan. Lukemaan hän oppi niin hyvin, että pääsi opiskelemaan Eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan ensi yrittämällä. Eläinlääkäriksi hän valmistui keväällä 2007.

Kandikesänään 2006 Hokkanen kävi hoitamassa tulevan miehensä lypsylehmää, ja sillä tiellä eläinlääkäri on edelleen: naimisiin pariskunta meni joulukuussa 2006 ja väitöskirjatyö alkoi emännän työn ohessa vuonna 2008.

Eläinlääkäri onkin siis päätyökseen maitotilayrittäjä luonnostaan nupoja länsisuomenkarjan eläimiä kasvattavalla Hulikan tilalla. Hulikassa on 54 länsisuomenkarjan lypsävää ja peltopinta-alaa 120 hehtaaria. Keski tuotos on noin 8 000 kiloa, yli kolme kertaa poikineiden yli 9 000 maitokiloa. Tilalla on myös ravihevoskasvatusta, joka on pariskunnan rakas, yhteinen harrastus. Hokkasen mukaan länsisuomenkarja on sopinut Hulikkaan aina hyvin.

”Suomenkarja on meidän juttumme, samoin suomenhevoset. Ne ovat hienoja eläimiä ja suuria persoonia. Samalla ne ovat osa omaa historiaamme ja olemme onnekkaita, että saamme tehdä töitä niiden kanssa. Pekka on jalostanut länsisuomenkarjaa koko ikänsä. Jalostuksessa olemme keskittyneet varsinkin tuotokseen, rakenteeseen ja kestävyyteen. Meillä on navetassa kaikkiaan 13 eri emälinjaa, jotka pyrimme säilyttämään.”

Koska Hokkasen päätyö on tilalla emäntänä ja tilan omana seminologina ja eläinlääkärinä, tutkijan töitä hän tekee jatkossakin osa-aikaisesti.

”Nämä kaksi työtä tukevat hyvin toisiaan: tutkijalle on etua käytännön kokemuksesta ja emännän työhön ja tilan kehittämiseen väitöskirjaopinnot ovat antaneet tosi paljon”, Hokkanen tiivistää.

Pääkuva: Kaisa Leppänen