Vastapoikineille vain parasta!
Lyhyt satsaus erityiseen huolenpitoon maksaa itsensä takaisin parantuneena maitotuotoksena.
Wisconsinin yliopistossa Yhdysvalloissa päädyttiin tutkimuksissa 2000-luvun alussa yllättävään tulokseen: lehmän poikimisen jälkeinen hyvä terveys ja tuotos ei tullutkaan pelkästään apereseptiä säätämällä, vaan eniten siihen vaikuttivat eläimen olosuhteet ja hoito kriittisenä aikana kolme viikkoa ennen poikimista ja sen jälkeen. Tutkimuksessa päädyttiin suosittelemaan omien osastojen rakentamista näille siirtymäkauden eläimille. Millaiset tilat käytännössä vastapoikineilla tulisi olla ja millaisista työrutiineista ryhmä hyötyy?
Poikimisen jälkeinen aika on lypsylehmälle riskialtista, sillä jo pelkästään maidontuotannon aloittaminen vaatii sen elimistöltä paljon. Vähäinenkin huonokuntoisuus, vamma tai lisästressi horjuttavat tasapainoa niin, että eläin sairastuu tai sen tuotos ei koskaan nouse tasolle, jolle se geneettisesti pystyisi.
VIC on lyhenne sanoista Very Important Cow ja se tarkoittaa samaa kuin VIP meidän ihmisten kohdalla.
Kuten VIP:eillä, myös VIC:eillä elämän on oltava helppoa ja vaivatonta: juoma ja ruoka parasta laatua ja aina tarjolla hyvin ilmastoitu, pehmeä makuupaikka yhdistettynä tarkkaan ja huolelliseen hoivaan.
Vastapoikineet kannattaa sijoittaa pihattoa suunnitellessa keskeiselle paikalle, jotta niitä on helppo tarkkailla myös muiden navettatöiden ohessa. Jokaisen pihatossa työskentelevän tulee huomioida tässä osastossa olevat eläimet ja myös tietää, kenelle esimerkiksi poikkeavasti käyttäytyvästä eläimestä ilmoitetaan. Sopiva paikka on esimerkiksi lähellä toimistoa tai muuten kulkureittien varrella. Joka-aamuiset vastapoikineiden terveystarkastukset eli niin sanotut fresh cow -tsekit auttavat löytämään sairaudet aivan niiden alkuvaiheessa, jolloin hoito on helpompaa.
Osasto tulee sijoittaa niin, että lypsy on vaivatonta. Automaattilypsytiloilla vastapoikineilla tulee olla 24/7 pääsy robotille, jotta eläimet saadaan aktiivisiksi ensi päivästä saakka. Asematiloilla vastapoikineiden lypsy pitää tapahtua mahdollisimman nopeasti niin, että ne ovat mahdollisimman vähän aikaa poissa rehun ja pehmeän maakuualustan ääreltä.
Mitä tasaisemmin eläimet poikivat ympäri vuoden, sitä helpompi myös vastapoikineiden osastoa on käyttää.
Suunniteltaessa kestokuivikealueen neliöiden tai parsipaikkojen tarvetta, perustana on aina laskennallinen viikkopoikimisten määrää. Tämä keskimääräinen luku kerrotaan sitten 140 prosentilla. Kertoimen avulla vältetään suurin osa ylitäyttötilanteista.
Kaksi tärkeintä vastapoikineiden osaston ominaisuutta ovat mukava ja pitävä makuualusta sekä jokaiselle lehmälle oma ruokintapöytäpaikka. Riittävä makuumukavuus voidaan toteuttaa sekä kestokuivikealueena että parsilla.
Kestokuivike vaatii jonkin verran enemmän neliöitä, sillä lehmää kohti tarvitaan minimissään 12 neliömetriä tilaa. Kuivituksen helppouteen (koneet, kulkureitit, kuivikkeen varastointi), toimivien kuivitusrutiinien luomiseen (kuinka usein, kuka tekee ja miten sijoitetaan viikkokalenteriin) sekä kuivikkeen määrään ja saatavuuteen on kiinnitettävä huomiota.
Jos valintana on parret, on syväkuivike ainoa suositeltava vaihtoehto, jotta VIC-lehmien tarvitsema makuulle menon ja ylösnousun helppous toteutuu. Parsiosastossa tilantarve on pienempi, mutta kalusteet tuovat lisäkustannuksia ja siksi hintaero kestokuivikealueeseen ei ole kovinkaan suuri. Kannattaa myös muistaa, että ruokintapöytätilan tarve 76 cm lehmää kohti tarkoittaa normaalia useampia ja leveämpiä välikäytäviä.
Hyvä ilmanvaihto ja viilennys ovat myös tärkeitä. Kun vastapoikineiden tilat löytyvät pihatosta läheltä toimistoa, tarkoittaa se helposti, että verhoseinää on osaston kohdalla vähemmän kuin muualla ja siksi myös heikompi ilman laatu. Kesäaikaan hyväkään ilmanvaihto ei riitä, eläimet tarvitsevat viilennystä. Viilennyksessä ilman tulee liikkua lehmän korkeudella 1 m/s. Jottei katvepaikkoja jää, on viilennyspuhaltimia tyypillisesti oltava osastossa useita.
Robottilypsyssä viivelehmät on vietävä lypsylle, ja erityisesti ensikoiden ensimmäisten lypsyjen onnistumiseen kannattaa panostaa lypsytavasta riippumatta. Monet tilat hyödyntävät myös automatiikan kautta saatavia tietoja, jolloin vastapoikineiden ryhmän raportista on nähtävissä maitomäärät, lämpötilat, märehtimiset ja paljon muuta informaatiota.
Kannttaako investointi vastapoikineisiin?
Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan suositusten mukaisiin vastapoikineiden tiloihin tehty investointi maksaa itsensä takaisin parantuneena maitotuotoksena keskimäärin reilussa kahdessa vuodessa.
Vastapoikineet ovat joka tapauksessa jossain, joten lisäpaikkoja ei juurikaan tule. Rakennettavat eläinpaikat vain ovat laadukkaampia – sellaisia, joista juuri vastapoikineet hyötyvät. 4dBarnin laskelmien mukaan ”pääsylippu” kestokuivitetulle VIC-alueelle maksaa lehmää kohti 21 euroa vuodessa. Tämä panostus vastapoikineisiin kannattaa, jotta loppulypsykausi sujuu helposti sekä lehmällä että sen hoitajalla.
Vasikat mukaan vastapoikineiden osastoon
Vierihoito tuo lisäarvoa maidolle, uskoo eläinlääkäri Meie Peters.
Hollantilainen eläinlääkäri Meie Peters johtaa miehensä kanssa 130 lypsylehmän luomumaitotilaa Tanskassa. Kahden lypsyrobotin tilalla vasikat saavat koko juottokauden maitonsa imemällä: ensimmäiset kaksi viikkoa ne imevät emäänsä ja sen jälkeen imettäjälehmää. Systeemi on ollut käytössä nyt kahden vuoden ajan.
”En ole missään vaiheessa edes ajatellut paluuta entiseen” naurahtaa Meie, kun häneltä kysyy vierihoidon ongelmakohdista.
”Eläinten tarkkailu vaatii hyvää lehmäsilmää, ja siihen on käytettävä aikaa: ensiksi vasikoiden seurantaan, jotta ne varmasti imevät ja sitten imettäjälehmien, jotta ne varmasti päästävät vasikat utareelle.”
Eläimet poikivat erillisissä poikimakarsinoissa ja pysyvät siellä, jotta vasikka ja emä leimautuvat toisiinsa. Lehmä lypsetään robotilla. 1–2 vuorokauden jälkeen pari viedään enintään viiden lehmä-vasikka-parin kestokuivitettuun ryhmäkarsinaan, josta lehmillä on vapaa pääsy robotille.
”Pienet vasikat eivät seuraa emojaan robottiin, eikä meillä ole ollut ongelmia myöskään portitusten kanssa. Kahden vuoden aikana vain yksi vasikka on löytynyt robotista ja sekin oli tavallista vanhempi”, sanoo Meie.
”Luulen että robottilypsy on vierihoidossa vain eduksi, sillä lehmät näkevät vasikkansa robotista ja antavat maitonsa hyvin.”
Vasikat juovat paljon, mikä näkyy paitsi vasikoiden hyvänä kasvuna myös noin 12 kilon maitotuotoksen nousuna, kun vasikat 2 viikon ikäisenä viedään imettäjälehmien alle toiseen rakennukseen. Juottokauden lopussa vieroitus tapahtuu helposti vähentämällä imettäjälehmien määrää vasikkaryhmässä ja lisäksi rajoittamalla aikaa, jonka vasikat pääsevät lehmän luo imemään.
Kanadassakin maitotilaa pitäneen Meie Petersin mielestä tärkeimmät syyt vierihoitoon yleistymiseen ovat kuluttajien vaatimukset, eläinten hyvinvoinnin parantuminen ja vasikoiden parempi kasvu. Vierihoito tuo lisäarvoa maidolle, hän uskoo.
Lähteet: Cook NB, Nordlund KV Behavioral needs of the transition cow and considerations for special needs facility design. Vet Clin North Am Food Anim Pract 2004;20:495-520.
Nordlund KV, Cook NB Using herd records to monitor transition cow survival, productivity, and health. Vet Clin North Am Food Anim Pract 2004;20: 627–649.
Teksti ja kuva: Virpi Kurkela, eläinlääketieteen lisensiaatti & Jouni Pitkäranta, arkkitehti, 4dBarn Oy