Vastasyntynyt vasikka on altis tulehdussairauksille

Osa puolustuksesta on valmiina syntyessä

Naudan elimistön puolustusjärjestelmän toiminta voidaan jakaa luonnolliseen eli synnynnäiseen immuniteettiin ja opittuun immuniteettiin.

Synnynnäisen immuunijärjestelmän osia ovat elimistön yleispuolustusmekanismit, tulehdusreaktio, komplementti (taudinaiheuttajan laukaisema ketjureaktio, joka hälyttää paikalle valkosoluja) sekä solusyöntiin kykenevät valkosolut. Myös ehjä iho, epiteeli, limakalvot, ruuansulatuskanavan alun happamuus, elimistön ihoa ja limakalvoja normaalisti asuttava hyödyllinen bakteerikanta sekä erilaiset entsyymit ja eritteet ovat osa eläimen luonnollista puolustusta ja estävät tehokkaasti taudinaiheuttajien pääsyä elimistöön.

Luonnollinen immuniteetti on yleensä ensimmäinen taudinaiheuttajien kohtaama puolustusrintama, joten sen tarkoituksena on reagoida varmasti ja nopeasti. Se ei muodosta muistijälkiä kuten opittu immuniteetti, vaan sen reaktiot ovat aina varsin samanlaisia. Luonnollisen immuniteetin osat tunnistavat vieraita molekyylirakenteita vain karkeasti, mutta erottavat toki vieraat rakenteet elimistön omista kudoksista.

Vasikoilla on syntyessään luonnollinen puolustuskyky, mutta kaikki sen osat eivät toimi elämän ensimmäisinä päivinä ja viikkoina niin hyvin kuin vanhemmilla eläimillä. Lisäksi jotkin puolustusjoukot kuten normaali bakteerikanta sekä juoksutusmahan happamuus puuttuvat vastasyntyneeltä. Syntymässä valmiina oleva puolustus tarvitsee myös aikaa ja energiaa kehittyäkseen. Aluksi sen toiminta onkin herkkä häiriöille. Siksi esimerkiksi vastasyntyneen kylmettyminen haastaa sen puolustuskyvyn ja altistaa sairastumiselle.

Opittu vastustuskyky lainataan emältä

Opittu vastustuskyky on synnynnäistä immuniteettia paljon hienovaraisempi järjestelmä, jonka pääpiirre on taudinaiheuttajien ”muistaminen”.

Opittu immuniteetti perustuu B- ja T-soluihin, jotka ovat lymfosyyttejä eli erikoistuneita valkosoluja. B-solut vastaavat vasta-ainevälitteisestä puolustuksesta, kun taas T-soluihin perustuvaa järjestelmää kutsutaan soluvälitteiseksi immuniteetiksi. T-solut toimivat joko tappajasoluina, jotka siis tappavat vieraita soluja, tai auttajasoluina, jotka auttavat muita soluja vasta-ainetuotannossa. Syntyy myös estäjä-T-soluja, jotka muun muassa rajoittavat vasta-ainetuotantoa, kun taudinaiheuttaja on tuhottu. Elimistön puolustussolujen välillä vallitseekin tiivis yhteistyö.

Kun opittu puolustusjärjestelmä kohtaa uuden vierasperäisen rakenteen eli antigeenin, se muodostaa kyseiselle rakenteelle erikoistuneita muistisoluja. Nämä solut tunnistavat sitten jatkossakin tämän rakenteen, esimerkiksi jonkin bakteerin osan. Kun muistisolut kohtaavat tällaisen tunnistamansa rakenteen uudestaan, ne pysähtyvät ja alkavat lisääntyä hyvin nopeasti. Tämän jälkeen T-solut tappavat tunnistamansa taudinaiheuttajan ja erittävät viestiaineita, sytokiineja, jotka aktivoivat ja kutsuvat paikalle puolustuksen muita soluja. Muistisoluista syntyneet B-solut taas tuottavat vasta-aineita tunnistamalleen vieraalle rakenteelle. Nämä vasta-aineet ovat suuria valkuaisainemolekyylejä, immunoglobuliineja, jotka tunnistavat kohdesolunsa, esimerkiksi tietyn bakteerin, kiinnittyvät sen pintaan ja auttavat elimistöä tuhoamaan sen.

Vasikka on hyvässä suojassa ympäristön ulkoisilta tekijöiltä kuten erilaisilta taudinaiheuttajilta emänsä kohdussa, jolloin sen puolustusjärjestelmä ei kohtaa vieraita rakenteita.

Siksi vasikka lainaa opitun puolustuskyvyn emältään ternimaidon välityksellä. Myös tästä syystä vasikoiden alkuhoidossa korostetaan ternimaidon merkitystä.

Vastasyntyneet vasikat eivät kuitenkaan ole kokonaan vailla opittua puolustuskykyä, sillä myös tämä puolustushaara alkaa kehittyä jo alkutiineydestä. Sikiön kasvaessa emän kohdussa puolustussolut syntyvät, kehittyvät ja erikoistuvat. Vasikalla on siis kaikki opitun puolustuksen osat olemassa, mutta ne tarvitsevat aikaa ja energiaa alkaakseen toimia. Tiedetäänkin, että emän ternimaidon solujen ja niiden tuottamien aineiden yksi tärkeä tehtävä on opettaa pikkuvasikan omia puolustussoluja toimimaan.

Tulehdusreaktio vastaa vaurioon

Tulehdusreaktio on elimistön puolustusreaktio mihin tahansa elimistöä kohdanneeseen vaurioon, ei pelkästään bakteerien tai virusten aiheuttamaan tulehdukseen. Tämän monimutkaisen reaktion avulla keho pyrkii minimoimaan vauriot, tyrehdyttämään verenvuodot, taistelemaan taudinaiheuttajia vastaan, poistamaan elimistölle vieraat aineet sekä korjaamaan syntyneet vahingot.

Tulehtuneeseen kohtaan siirtyy verenkierrosta elimistön puolustussoluja, jotka tappavat taudinaiheuttajia, syövät kuollutta kudosta ja hälyttävät paikalle lisää puolustusjoukkoja. Vauriopaikalle kertyy nestettä verenkierrosta sekä erilaisia tulehdukseen liittyviä aineita, jotka pitävät yllä tulehdusta ja aiheuttavat kipua. Samalla paikalle muodostuu tulehduseritettä, joka koostuu kuolleista bakteereista, tuhoutuneesta kudoksesta ja tulehdussoluista. Tulehtunut kudos, kuten esimerkiksi pikkuvasikan napa, turpoaa, punoittaa, kuumottaa ja aristaa. Vakavammassa tulehduksessa vasikalle nousee myös kuume. Tulehdukseen liittyvät välittäjäaineet sekä bakteereista vapautuvat myrkyt aiheuttavat muitakin yleisoireita ja saavat aikaan tulehdussairauksille tyypillisen sairauskäyttäytymisen, joka saa eläimen lepäämään.

Toimintaa tulehduspaikalla sekä muualla sairaan tai loukkaantuneen eläimen elimistössä johtavat ja organisoivat monet erilaiset tulehduksen välittäjäaineet, jotka aiheuttavat myös kipua. Näitä ovat muun muassa prostaglandiinit, bradykiniini, histamiini sekä sytokiinit. Nämä välittäjäaineet voivat suoraan aktivoida kipuhermoja tai ne voivat lisätä eläimen kudosten herkkyyttä muille ärsykkeille monella eri tavalla. Tulehtunut kudos on yleensä hapanta ja tämä aktivoi kipuhermoja.

Histamiini lisää turvotusta ja punoitusta sekä aiheuttaa kutinaa. Sytokiinit puolestaan ovat immuunijärjestelmän soluista vapautuvia aineita kuten interleukiineja ja interferoneita, joilla on rooli tulehdussairauksiin liittyvässä kivulle herkistymisessä sekä sairauskäyttäytymisen säätelyssä. Bradykiniini on yksi eniten kipua aiheuttavista tunnetuista aineista. Sen lisäksi, että se saa kipuhermot lähettämään yhä enemmän kipuviestejä keskushermostoon, se vapauttaa tulehduspaikan solukalvoista arakidonihappoa, mikä johtaa lisääntyneeseen prostaglandiinien valmistukseen. Estämällä juuri prostaglandiinien valmistusta tulehduskipulääkkeet helpottavat tulehdussairaudesta kärsivän eläimen oloa ja lievittävät sen kokemaa kipua.

Kuormitus haittaa puolustusta

Tehokas puolustus tarvitsee toimiakseen riittävästi energiaa ja unta. Tiedetäänkin, että aliravitsemus, nälkä, kylmyys ja unenpuute heikentävät kaikki vasikan elimistön kykyä torjua taudinaiheuttajia. Ja mitä nuorempi vasikka on, sen suurempi merkitys näillä tekijöillä on puolustuskykyyn, sillä nuorilla eläimillä on vain vähän erilaisia voimavaroja elimistössään.

Stressireaktion perimmäisenä tarkoituksena on suojella eläintä ja auttaa sitä selviämään haastavista tilanteista. Periaatteessa stressistä on siis eläimelle hyötyä. Kaikki normaaliin elämään kuuluva stressi ei siis suinkaan ole vaarallista saati haitaksi eläimille. On siis yksilön hyvinvoinnin ja terveyden vaarantavaa negatiivista distressiä.

Positiivista, elimistöä kehittävää hyvää stressiä puolestaan kutsutaan eustressiksi.

Koska pikkuvasikat kasvavat ja kehittyvät nopeasti, niiden elimistössä on vielä vähän voimavaroja selvitä erilaisista haasteista. Siksi ne ovat erityisen alttiita haitallisen stressin negatiivisille vaikutuksille. Samalla kasvavat eläimet kuitenkin tarvitsevat erityisen paljon hyödyllistä positiivista stressiä kehittyäkseen normaalisti ja pysyäkseen terveenä.

Eläimiä hoitaessaan on tärkeää tiedostaa, mitkä asiat kuormittavat ja mitkä taas kehittävät niiden elimistöä. Luonnollisesti haluamme vähentää voimavaroja kuluttavia ikäviä asioita kuten kylmää ja vetoisaa makuualuetta. Samalla haluamme lisätä mahdollisuuksia mielihyvää tuottaviin kiihdyttäviin asioihin kuten leikkimiseen.

Miksi napa tulehtuu?

Vasikan ollessa emänsä kohdussa, istukka huolehtii napanuoran kautta vasikan huollosta. Napanuorassa kulkee sikiönesteen läpi istukasta vasikkaan kaksi napavaltimoa, kaksihaarainen napalaskimo sekä sikiön virtsaputki. Napavaltimot kuljettavat happiköyhän veren ja kuona-aineet istukkaan, kun taas napalaskimoa myöten vasikka saa happirikasta ja ravinteikasta verta istukasta elimistöönsä.

Kun vasikka syntyy, napanuora venyy ja katkeaa, jolloin napanuoraa ympäröivä sileä lihaskudos supistuu, napanuora erottuu ja napavaltimot sulkeutuvat samalla kun vetäytyvät vasikan vatsaonteloon. Myös virtsaputki supistuu nopeasti. Normaalisti myös napalaskimo sulkeutuu, mutta osa siitä muodostaa navan näkyvän osan vasikan kehon ulkopuolelle. Siksi vastasyntyneen vasikan napa on taudinaiheuttajille suora reitti vasikan vatsaonteloon aina maksaan ja virtsarakkoon asti.

Useimmiten vasikka saa napatulehduksen aiheuttavan bakteerin elimistöönsä likaisesta ympäristöstä. Myös ternimaitoon utareen likaisuuden, utaretulehduksen tai maidon huolimattoman käsittelyn seurauksena päässeet bakteerit voivat sairastuttaa vasikan. Lisäksi vasikka voi olla jo sairas syntyessään, jos emällä on ollut kohtutulehdus tiineyden aikana tai taudinaiheuttaja on päässyt vasikkaan istukan kautta emän verenkierrosta.

Vasikoiden napatulehdusten kuten muidenkin tulehdussairauksien ennaltaehkäisyssä oleellista on emän terveys, poikimaympäristön ja emän puhtaus, poikimisten valvominen, hyvälaatuisen ternimaidon nopea ja riittävä saanti sekä pikkuvasikan puhdas ja kuiva nukkumapaikka.

Pikkuvasikat makaavat reilusti yli 12 tuntia vuorokaudessa ja mitä nuorempi vasikka on, sitä enemmän se makaa ja nukkuu. Siksi makuupaikan merkitys vastasyntyneen terveydelle korostuu. Jos sairas vasikka on niin heikko, ettei se jaksa nousta ylös, on sitä autettava nousemaan, jotta napa paranisi normaalisti eikä tulehtuisi.

Muista tutkia napa

Normaalisti vasikan napavarsi kuivuu neljässä vuorokaudessa, ja tämän ajan vasikan napa onkin erityisen altis tulehtumaan. Napavarsi kuivuu ja putoaa pois kahden viikon ikään mennessä, jolloin vasikka on jo paremmassa turvassa. Siksi napatulehduksia esiintyy vasikoilla yleensä kahden ensimmäisen elinviikon aikana, vaikka toki likainen ja kostea makuualue sekä muut sairaudet kuten ripuli altistavat vanhemmankin vasikan napatulehdukselle.

Tulehtunutta napaa tunnusteltaessa se on yleensä kuuma ja aristava, ja ulos saattaa tulla tulehduseritettä. Napatulehdus voi olla eri asteinen, ja joskus tulehtuneena on ainoastaan elimistön ulkopuolella oleva napavarsi. Tulehdus voi myös ulottua vatsaontelon sisäpuolelle napavaltimoihin tai -laskimoihin aiheuttaen paiseita.

Hyvä tapa on myös pyytää eläinlääkäriä tarkastamaan nupoutusta varten rauhoitettujen vasikoiden napa tulehdusten ja tyrien varalta. Alle kolmen viikon ikäisellä vasikalla navan tulisi olla alle kolme cm paksu ja yli kolmen viikon iässä normaalia on alle kaksi cm paksu napa.

Napatulehduksen hoito aloitetaan navan alueen karvojen ajamisella, pesulla ja desinfioimisella. Jos tulehdus on paikallisesti napavarren alueella ilman yleisoireita, tämä paikallishoito ja puhtaat olosuhteet voivat riittää hoidoksi. Jos tulehdus on levinnyt ja vasikka on kuumeinen tai sillä on muita yleisoireita, se tarvitsee antibioottikuurin. Tulehduskipulääke hillitsee tulehdusta ja hoitaa kipua nopeuttaen toipumista. Vatsaontelon ulkopuolisen navanosan paiseen eläinlääkäri voi avata ja desinfioida. Vatsaontelon sisäiset paiseet täytyy hoitaa leikkauksella. Napalaskimon kautta maksaan levinneen tulehduksen ennuste on varauksellinen.

Verenmyrkytys uhkaa henkeä

Tulehdus navassa tai nivelessä sekä myös ripuli voi altistaa vasikan verenmyrkytykselle. Siinä taudinaiheuttaja leviää verenkierron mukana ympäri elimistöä. Verenmyrkytys on merkittävä kuolinsyy alle kuukauden ikäisillä vasikoilla. Sen oireina ovat kohonnut sydämen syke, tihentynyt hengitys, heikentynyt ruokahalu, limakalvojen punakkuus ja verenpurkaumat sekä silmän valkuaisen alueella selvästi näkyvät verisuonet. Sairas vasikka on heikko, sen imurefleksi on heikentynyt ja se makaa paljon.

Moniniveltulehdus voi liittyä verenmyrkytykseen, sillä verenkierron mukana bakteerit pääsevät aiheuttamaan tulehduksen useassa nivelessä yhtä aikaa.

Samoin sairaan vasikan ruumiinlämpö on mitattava säännöllisesti. On kuitenkin muistettava, että myös normaali- tai alilämpöinen vasikka voi olla vakavasti sairas. Koska verenmyrkytystä sairastava vasikka on heikko ja sen elimistön tila on pahoin häiriintynyt, sille ei välttämättä nouse kuumetta. Kuumeen nousu vaatii elimistön aktiivista lämmittämistä, johon pahoin sairaan vasikan elimistö ei aina pysty. Myös lämmönsäätely toimii paljon huonommin kuin normaalisti. Lisäksi heikko vasikka makaa paljon, ja se menettää näin lämpöä ympäristöönsä. Huono ruokahalu vähentää maidosta saatavaa energiaa, varsinkin jos juoma tarjoillaan viileänä. Kaikki nämä syyt voivat johtaa potilaan alilämpöön. Siksi sairaalla vasikalla voi mitattaessa olla normaali, kohonnut tai alentunut ruumiinlämpö.

Verenmyrkytys vaatii välitöntä eläinlääkärin antamaa hoitoa. Potilas tarvitsee sopivan antibiootin bakteeritulehduksen hoitoon sekä tulehduskipulääkkeen hoitamaan kipua ja hillitsemään tulehdusta. Nestehukan ja elimistön happamoitumisen korjaamiseen tarvitaan tehokasta nestehoitoa. Maidon saannin turvaaminen, hyvä tukihoito sekä puhdas, lämmin ja vedoton paikka nukkua auttavat sairasta vasikkaa selviämään.