Siirry sisältöön
Voimavasikka

Vierihoito-jut­tu­sarja, osa 1: Vierihoidettu vasikka

Vasikoiden vierihoitoa voidaan toteuttaa maitotiloilla monilla eri tavoilla. Niillä kaikilla on omat hyvät puolensa ja haasteensa. Parhaimmillaan vasikat saavat vierihoidosta paljon hyötyjä. Vierihoidolla on vaikutusta myös emän hyvinvointiin ja tuotokseen.

Tässä vierihoitoa käsittelevässä juttusarjassamme keskitymme siihen, miten ja miksi vierihoito voi olla eduksi vasikoiden terveydelle, kehitykselle, kasvulle ja hyvinvoinnille. Käsittelemme sekä juottokautta että sen jälkeistä aikaa, sillä vierihoidolla on havaittu olevan kauaskantoisia edullisia vaikutuksia naudan elämään. Keskustelemme myös siitä, mitä mahdollisia ongelmia vierihoitoon liittyy. Juttusarjaan kuuluvia artikkeleita julkaistaan Maito ja me -lehdessä, ja laajemmat artikkelit ovat luettavissa verkkolehdestä.

Mitä vierihoito on?

Pidennetyn vierihoidon tavoitteena on tarjota vasikalle ja parhaassa tapauksessa myös lehmälle tilaisuus luontaisen, naudoille ominaisen käyttäytymisen toteuttamiseen. Samalla pyritään parantamaan eläinten hyvinvointia ja turvaamaan vasikoille paras mahdollinen kasvuympäristö. Tapoja päästä näihin tavoitteisiin on monia, ja vaihtelevat käytännöt tuovat omat haasteensa niin vierihoidon aloittamista harkitseville tuottajille kuin vierihoidon hyötyjä kartoittaville tutkijoillekin. Onkin vielä paljon sellaista, mitä emme tiedä.

Esimerkiksi vasikan emänsä kanssa viettämä aika vaihtelee eri vierihoitomuodoissa suuresti parista päivästä aina koko maitojuottokauden loppuun. Nykytutkimuksessa pidennetystä vierihoidosta on katsottu olevan selviä hyötyjä silloin, kun se kestää vähintään joitakin viikkoja tai kuukausia. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA suositti viime vuonna, että vasikat saisivat olla emänsä kanssa vähintään ensimmäisen vuorokauden, mutta tunnusti samalla tarpeen pidemmän vierihoidon kehittämiselle.

Vierihoidon toteutustapoja voidaan erotella esimerkiksi sen mukaan, kuinka suuren osan vuorokaudesta vasikka viettää lehmän kanssa. Vapaassa vierihoidossa oleva vasikka on emänsä kanssa koko ajan ja saa imeä maitoa aina halutessaan. Rajoitetusta vierihoidosta tai osittaisesta kontaktista voidaan puhua silloin, kun vasikka on kontaktissa lehmän kanssa koko ajan, mutta pääsee imemään vain rajoitetusti tai ei lainkaan. Käytännössä tällaisen vierihoidon toteuttaminen tarkoittaa kontaktia aidan läpi tai imemisen estimien kuten utareliivien tai nenäläppien käyttöä.

Osa-aikaisessa vierihoidossa vasikoilla ja lehmillä on mahdollisuus yhdessäoloon vain osan vuorokaudesta, esimerkiksi yön tai päivän ajan. Lyhyimmillään kontakti kestää vain imemisen ajan pari-kolme kertaa vuorokaudessa. Tällöin se järjestetään useimmiten lypsyjen yhteydessä. Osa-aikaisissa vierihoitosysteemeissä vasikat ovat muun ajan ryhmäkarsinassa ja maitoa voidaan tarjota lisäksi tuttiämpäristä taikka automaatista.

Emäkasvatuksen rinnalla vasikoiden hoito imettäjälehmien avulla on yksi vierihoitomenetelmä. Tällöin useampi vasikka imee lehmää, joka ei yleensä ole niiden oma emä. Kun imettäjälehmä on tehtäväänsä motivoitunut ja huollettavia vasikoita on sopiva määrä, imettäjä voi tarjota vasikalle monia samoja hyötyjä kuin oma emä. Useimmiten imettäjälehmät ovat yhdessä vasikoiden kanssa koko ajan, mutta myös imettäjälehmäsysteemeissä on vaihtelua.

Joillakin vierihoitoa harjoittavilla tiloilla yhdistellään useampaa vierihoitomenetelmää. Vasikat voivat esimerkiksi imeä ensin emää ja siirtyä sitten imettäjälehmien hoitoon. Mikäli vierihoito loppuu ennen juottokauden loppua ja vasikat saavat sen jälkeen maitoa vielä pidemmän aikaa tutista, voidaan puhua yhdistelmäkasvatuksesta.

Parin vuoden takaisessa haastattelututkimuksessa selvitettiin vierihoitokäytäntöjä kuudessa eri Euroopan maassa. Suomi ei ollut mukana kyselyssä. Suurimmalla osalla vastaajatiloista vierihoito oli aloitettu vuoden 2010 jälkeen ja käytössä oli hyvin vaihtelevia vierihoitomenetelmiä. Noin neljäsosalla haastatelluista tiloista vasikoita ruokittiin jossain vaiheessa juottokautta myös tutti- tai sankojuotolla. Maitojuoton kesto oli toisaalta usein pitkä (12–30 viikkoa), koska suurin osa kyselyyn vastaajista oli luomutuottajia. Valtaosalla tiloista vasikkaa hoiti oma emä, mutta myös oma emän ja imettäjälehmien yhdistelmä oli yleinen menetelmä, erityisesti Saksassa ja Sveitsissä. Maasta riippuen suosituin lehmän ja vasikan päivittäisen kontaktin pituus oli joko vapaa kontakti tai lyhyt imetysaika lypsyjen yhteydessä, mutta myös puolipäiväistä vierihoitoa harjoitettiin joillakin tiloilla.

Erilaisia vierihoitotiloja

Oman emän vierihoitoa toteuttavilla tiloilla lehmää lypsetään myös silloin, kun se hoitaa vasikkaansa. Siksi joissain tapauksissa voi olla tarpeen rajoittaa emän ja vasikan yhdessä viettämää aikaa. Yhdessäolon rajoittaminen saattaa lisäksi helpottaa karsinoiden huoltamista ja eläinten erottamista vierihoidon lopuksi.

Vierihoitonavettaan kuuluu useimmiten vasikkapiilo eli karsina tai karsinan osa, johon vain vasikat pääsevät ja jossa niillä on tarjolla vasikkarehua ja mukava, puhdas ja vedoton makuupaikka. Vasikat voidaan päästää lehmien joukkoon osaksi aikaa päivästä, ja koota myöhemmin takaisin vasikkapiiloon. Kokoamista helpottaa se, että varsinkin isommat vasikat usein valitsevat hyvin kuivitetun vasikkakarsinan lepäämistä varten mieluummin kuin lehmien makuuparret. Vaihtoehtoisesti lehmillä voi olla pääsy vasikoiden karsinaan tai sen yhteydessä olevaan erilliseen vierihoitokarsinaan. Vierihoito voidaankin myös järjestää niin, että joko vasikat tai lehmät voivat itse päättää yhdessäolon ajoituksen. Tällaista vierihoitosysteemiä kutsutaan vasikka- tai lehmälähtöiseksi sen mukaan, kumpi eläimistä tekee aloitteen yhdessäoloon.

Mikäli vierihoito halutaan rajata tarkemmin, manuaalisen eläinten siirtotyön vähentämiseksi säätelyä on mahdollista toteuttaa erilaisten navetan pohjaratkaisujen ja porttien avulla. Yksinkertaisimmillaan vasikoita varten suunnitellaan kapea ja matala portti, josta lehmät eivät mahdu. Lehmät taas pystyvät avaamaan jousella painotetun heiluriportin, jota vasikat eivät jaksa työntää auki, ja joka sulkeutuu automaattisesti lehmän perässä. Eläinten kulkuun voidaan vaikuttaa myös ohjelmoitavilla eläimen tunnistavilla älyporteilla, joilla lehmät voidaan ohjata karsinaan esimerkiksi lypsyrobotilta tai lypsyasemalta. Vierihoitoaikaa rajoittaa lisäksi se, jos lehmien ja vasikoiden yhteisessä karsinassa ei ole tarjolla kaikkia lehmien tarvitsemia resursseja, kuten makuupaikkoja tai rehua. Tällöin lehmä tulee vierihoitotilaan imettämään ja seurusteleman vasikan kanssa, mutta poistuu sieltä lepäämään, syömään tai käymään lypsyllä.

Vasikoiden ja lehmien yhdessäolo onnistuu kesäaikaan luonnollisesti myös laitumella, ja esimerkkejä toimivista vierihoitotiloista löytyykin laidunperusteiseen maidontuotantoon nojaavista maista kuten Irlannista ja Uudesta-Seelannista. Kuten eri karsinat navetassa, myös laidun, eri laidunlohkot tai erillinen sääsuoja voivat toimia alueina, jotka rajataan porttien avulla vain vasikoille tai lehmille. Jos vasikat oleilevat laitumella ja lehmät käyvät lypsyllä lypsyasemalla, on hyvä huomioida, että yksi tai muutama lehmä jää lapsenvahdiksi vasikkalaumaan myös lypsyn ajaksi. Kesäisin myös parsinavettatiloilla on mahdollista toteuttaa vapaata vierihoitoa. Talvella pidempi vierihoito toteutetaan niissä joko rajoitetusti tai osa-aikaisesti: vasikan voi sijoittaa yksilökarsinaan lehmän viereen, tai vasikat voidaan päästää valvotusti imemään emiään.

Vierihoidon etuna monipuolisemmat sosiaaliset suhteet

Vasikoiden kasvatus omien emien tai imettäjälehmien hoidossa mahdollistaa pikkuvasikoille yksilö- tai ryhmäkarsinakasvatukseen verrattuna monipuolisemman sosiaalisen ympäristön. Luonnossa villeissä nautalaumoissa elävät nuoret vasikat kasvavat hyvin monipuolisessa sosiaalisessa ympäristössä, sillä laumat ovat yleensä noin 20 naudan perheryhmiä, joihin kuuluvat lehmä, sen aikuiset naaraspuoleiset jälkeläiset sekä niiden kumpaakin sukupuolta olevat eri-ikäiset alle 2-vuotiaat vasikat. Aikuiset sonnit elävät yleensä omina ryhminään ja vierailevat lehmälaumassa kiima-aikoina. Tällaisessa sosiaalisessa ympäristössä vasikat saavat vaikutteita monelta eri-ikäiseltä naudalta ja oppivat niiltä.

Koska naudat ovat laiduntavia saaliseläimiä, niiden lajinkehityksessä lajitovereilla ja laumalla on aina ollut keskeinen merkitys. Tämä näkyy myös kotoisten nykynautojemme käyttäytymisessä: sosiaaliset suhteet ovat niille hyvin tärkeitä. Vasikalle koituukin lukuisia etuja mahdollisuudesta kasvaa monipuolisessa sosiaalisessa ympäristössä.

Vasikan ensimmäinen sosiaalinen suhde muodostuu luonnossa oman emän kanssa. Emä pyrkii poikimaan erillään laumasta vasikan leimautumisen varmistamiseksi. Sitten se piilottaa vastasyntyneen vasikan turvalliseen paikkaan ja laiduntaa itse vasikkansa lähellä. Näin emä ensin hoitaa vasikkaa erillään laumasta ja vie sitten vasikan laumaansa 2–5 päivän kuluttua poikimisesta. Laumaan liityttyään vasikka alkaa nopeasti muodostaa sosiaalisia suhteita lauman muiden jäsenten kanssa.

Usein vasikka liittyy muiden vasikoiden seuraan jo toisella elinviikollaan. Lauman vasikat seurustelevat keskenään, alkavat vähitellen pidentää välimatkaansa emoihinsa ja muodostavat nopeasti pieniä vasikkaryhmiä. Jo kolmen viikon iässä vasikat viettävät eniten aikaansa muiden vasikoiden kanssa ja käyvät emän luona imemässä ja hoidettavana. Suuri osa nuoren naudan hereillä viettämästä ajasta kuluu siis leikkiessä yksin ja yhdessä muiden vasikoiden kanssa. Vasikat seurustelevat myös lauman muiden eri-ikäisten jäsenten kanssa ja oppivat muun muassa väistämään arvojärjestyksessä korkeammalla olevia yksilöitä. Aikuiset lehmät myös leikkivät muiden kuin omien vasikoidensa kanssa ja nuolevat niitä. Jotkut lehmät antavat myös vieraiden vasikoiden imeä. Lauman aikuiset, joilla ei ole vasikkaa, voivat toimia lapsenvahteina vasikkaryhmille ja laiduntaa niiden lähellä. Vasikkaa siis kasvattaa koko lauma yhdessä.

Maito tarjolla sopivassa muodossa

Vasikat ovat hyvin motivoituneita imemään. Luonnossa alle kahden viikon ikäinen vasikka imee emää 6–10 kertaa päivässä keskimäärin 7 minuuttia kerrallaan. Vasikan kasvaessa se vähentää imemiskertoja 4–5 kertaan vuorokaudessa ja imee noin 10 minuuttia kerrallaan. Kaikkiaan imemässä vasikka viettää siis noin 40–70 minuuttia vuorokaudestaan, riippuen vasikan iästä. Jos vasikalla on pääsy imemään emää tai imettäjälehmää suurimman osan vuorokautta tai jatkuvasti, suuri tarve imeä tyydyttyy yleensä hyvin.

Imiessään maidon emästään tai imettäjälehmästä vasikka saa maidon luontaisessa muodossaan ja sopivan lämpöisenä. Tällöin vasikan märekouru yleensä toimii hyvin, maito päätyy kehittyvien etumahojen ohi juoksutusmahaan ja juoksettuu siellä hyvin. Näin vasikan elimistö voi käyttää imetyn maidon tehokkaasti hyväkseen ja etumahat kehittyvät normaalisti.

Usein vierihoidetulla vasikalla on myös tarjolla runsaasti maitoa, ja emän läheisyys tuo apua lämmönsäätelyyn. Näin vasikka saa paljon energiaa ja sitä jää hyvin kasvamisen sekä elimistön puolustusjoukkojen tarpeisiin. Lisäksi emän läheisyys parantaa unta, jonka aikana vapautuu kasvuhormonia. Riittävä lepo ja uni parantaa myös vastustuskykyä. Hyvä kasvu ja terveys juottokaudella ovatkin vierihoidon yleinen etu. Hyvällä vasikka-ajan kasvulla voi olla myös kauaskantoisia seurauksia, koska sillä on todettu olevan positiivinen vaikutus lypsylehmien tuotokseen.

Mallia syömiseen

Emän läsnäolo voi myös opettaa vasikan syömään kiinteitä rehuja nuorella iällä. Luonnossa laiduntavat naudat valitsevat ruokansa itse laitumiltaan. Vasikat, jotka kasvavat emän ja muiden aikuisten lajitoverien seurassa, alkavat laiduntaa ja märehtiä noin 3 viikon iässä ja laiduntavat sitten lauman mukana. Tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä on oppia mitä voi syödä ja mitä ei. Siksi nuori märehtijä matkii emää ja vanhempia vasikoita ottaen niiden käyttäytymisestä mallia. Eri-ikäisillä lajitovereilla onkin suuri merkitys nuoren märehtijän itsenäistymisessä.

Matkimisesta ja kavereilta oppimisesta sekä rohkeudesta kokeilla uusia rehuja on vasikoille hyötyä. Onkin todettu, että ryhmässä kasvaneet vasikat alkavat syödä nopeammin korsi- sekä väkirehuja ja ne myös tutustuvat uusiin rehuihin ja syövät niitä nopeammin ja enemmän kuin yksilökarsinoissa kasvaneet vasikat. Pienissä ryhmissä (enintään 6 vasikkaa) tai pareittain pidettyjen vasikoiden päiväkasvujen ennen ja jälkeen vieroituksen on todettu olevan parempia kuin yksilökarsinoissa kasvatettujen vasikoiden.

Monipuolinen sosiaalinen ympäristö voi siis tukea naudan kykyä oppia ja näin auttaa eläintä myöhemmin elämässään. Oppiminen ei välttämättä rajoitu pelkästään ravintoon liittyviin asioihin, vaan monimuotoisissa ryhmissä pidettyjen vasikoiden on joissakin tutkimuksissa todettu selviytyvän paremmin uusissa stressaavissa tilanteissa. Aikuisten nautojen kanssa kasvaneet vasikat oppivat monipuolisia sosiaalisia taitoja ja niillä on siksi paremmat eväät tottua esimerkiksi uuteen ryhmään.

Ei kuitenkaan pelkkää auvoa

Vierihoidettu vasikka voi siis oppia syömään karkea- ja väkirehuja nopeammin verrattuna etenkin yksilökarsinassa kasvaneisiin vasikoihin. Näin vasikan kasvu vieroituksen jälkeen voi olla parempaa kuin ilman emää juottokauden kasvaneilla vasikoilla. Toisaalta hyvin runsas maidon saaminen juottokaudella voi laskea vierihoidetun vasikan motivaatiota alkaa syödä kiinteitä rehuja ennen vieroitusta. Vierihoidon loppuminen ja ero lehmästä voivat olla vasikalle muutenkin kuormittavia.

Maidolta vieroitus ja lehmästä erottaminen ovat aina vasikalle suuria haasteita. Vaikka tilanne on eläimille stressaava myös villeissä nautalaumoissa ja emolehmäkarjoissa, lypsylehmän vasikalle ja sen emälle muutos on vielä suurempi koettelemus, koska vasikka on käytännössä lähes aina paljon nuorempi. Erotuksen ja vieroituksen helpottamiseksi vasikalle on olemassa erilaisia keinoja, joista osa on tuttuja emolehmätiloilta. Pitkälle pääsee samalla ohjenuoralla kuin tavanomaisesti kasvatettujen vasikoidenkin vierotuksessa: ei liikaa muutoksia kerralla. Esimerkiksi vasikoiden uudelleenryhmittely tai siirtäminen uusiin tiloihin samaan aikaan erotuksen ja vieroituksen kanssa lisää niiden stressikuormaa.

Riskit hyvinvoinnin laskuun ja samalla kasvun notkahdukseen ovat suuret, jos vasikan rehujen syönti ei ole kehittynyt riittävästi siihen mennessä, kun maidonsaanti lakkaa. Onkin saatava lisää tutkimustietoa siitä, miten vierihoidetun vasikan karkea- ja väkirehun syöntiä voidaan juottokauden aikana tukea, jotta se kehittyy mahdollisimman hyväksi ennen vasikan vieroittamista.

Vasikoiden sopeutumista näyttäisi helpottavan se, että maidosta vieroittaminen ja lehmästä erottaminen eivät tapahdu yhtä aikaa, vaan porrastetusti. Maitoa voi tarjota vielä eron jälkeen tutista, tai käyttää aidanvieruserotusta tai imemisen estimiä niin, että vasikan ja lehmän yhteys säilyy, vaikka imeminen ei ole enää mahdollista. Vieroituksen ja erotuksen kriittistä aikaa käsittelemme tarkemmin tämän juttusarjan viidennessä osassa.

Teksti: Mikaela Mughal & Ann-Helena Hokkanen

Vierihoito-juttusarjan muut osat: