Vierihoito-juttusarja, osa 2:
Hyvä alku – pikkuvasikka emänsä hoidossa

Emä ruokkii, ihminen tarkkailee

Vasikan ensimmäinen ateria on puolustuskyvyn takia parasta siis saada ihmisen avustamana tai ainakin valvomana. Kun vasikka on saanut ternimaidon ja oppinut imemään utareesta, oma-aloitteisuus imemisessä hyödyttää sekä vasikkaa että sen emää. On hyvä, että pikkuvasikka saa ruokailla silloin kun haluaa ja niin usein kuin haluaa. Jos imemistä ei rajoiteta, emän vierihoidossa oleva vasikka saakin maitoa tuoreena ja tiuhaan. Tämä antaa pikkuvasikalle suojaa taudinaiheuttajilta ja on myös esitetty, että tiuhan imemisen vapauttama oksitosiini auttaa emän kohtua palautumaan suojaten tulehduksilta. Lisäksi ternimaitokauden jälkeen välimaidossa ja myöhemmin myös lypsykauden maidossa on pikkuvasikkaa suojaavia bakteerien ja virusten toimintaa häiritseviä aineita sekä emän puolustussoluja ja vasta-aineita. Puhtaasta utareesta vasikan imemä maito ei likaannu tai pilaannu missään vaiheessa, kun sitä ei käsitellä.

Tiuhan imemisen, vapaan maidon saamisen sekä emän läheisyyden arvellaan suojaavan pikkuvasikkaa ripuleilta, kunhan ternimaidon saaminen on varmistettu. Aiheesta kaivataan kuitenkin vielä lisää tutkimusta erityisesti silloin, jos tilalla on jokin vakava tarttuva ripulin aiheuttaja. Vierihoidolla voi olla myös hengitystietulehduksilta suojaava vaikutus. Osin tämä varmasti johtuu vierihoidon ripulia ehkäisevästä vaikutuksesta, sillä pikkuvasikkana sairastetun ripulin tiedetään altistavan vasikan myöhemmin kasvatuskaudella erilaisille sairauksille ja etenkin hengitystietulehduksille.

Pikkuvasikkaripulin esiintymistä arvioitaessa on tärkeää muistaa, että hyvin runsaasti maitoa emästään imevillä vasikoilla uloste voi olla varsin löysää. Se ei kuitenkaan tahraa takapuolta tai vaikuta vasikan yleisvointiin kuten jostakin ruokinnallisesta ongelmasta tai taudinaiheuttajasta johtuva ripuli tekee. Vierihoidettujen vasikoiden tarkkaileminen onkin oma taitolajinsa, kun emä hoitaa ruokintatyön. Vierihoidon aloittamista harkitessa on perehdyttävä siihen, miten nähdä vasikoista, ovatko ne kylläisiä ja saavatko ne tarpeeksi maitoa. Ja kun täysi tuttiämpäri ei kerro ruokahalun puutteesta, sairas vasikka on osattava tunnistaa muuten ilmeistä, eleistä ja käyttäytymisestä.

Puhtaat olosuhteet suojelevat

Vastasyntynyt vasikka on monella tapaa hyvin altis sairastumaan, samoin sen emä. Vierihoidon onnistumiselle poikimaympäristön puhtaudella onkin suuri merkitys. Vasikan syntyessä alkaa eräänlainen kilpajuoksu. Kisassa hyvät, elimistölle välttämättömät bakteerit, kilpailevat tautia aiheuttavien mikrobien kanssa siitä, kuka ehtii kansoittamaan alttiin vasikan elimistön ja varsinkin ruuansulatuskavan ensin. Jos vasikka syntyy hyvin likaiseen ympäristöön, se saa elimistöönsä paljon taudinaiheuttajia, ja sairastumisen riski on suuri.

Vasikoiden ripulien sekä napatulehdusten onkin todettu lisääntyvän, jos poikimaympäristö on hyvin likainen. Lisäksi ohut iho ei kestä rikkoutumatta kovaa alustaa tai karkeaa valua lattiassa. Vastasyntyneiden vasikoiden haavat tulehtuvat helposti ja haavoista tautia aiheuttavilla bakteereilla on suora reitti vasikoiden alttiiseen elimistöön. Niveltulehduksen varsin yleinen ikävä seuraus onkin verenmyrkytys. Jos tilan vasikoilla esiintyy niveltulehduksia, kannattaa ensimmäiseksi tarkistaa ternimaidon saanti sekä se, ettei vasikoiden iho pääse vahingoittumaan esimerkiksi poikima- tai vierihoitokarsinan lattian karhean valun vuoksi.

Vasikkaansa imettävän emän utareen täytyy pysyä puhtaana sekä vasikan että emän terveyden takia. Vastasyntyneellä vasikalla juoksutusmaha ei ole hapan eikä siten suojele tautia aiheuttavilta E. coli-bakteereilta. Koska juoksutusmahan pH laskee alle kahden jo viiden päivän iässä, ensimmäinen elinviikko on tästäkin syystä puhtauden takia kaikkein oleellisin.

Poikimakarsinan hygienia ja puhtaanapidon tarve korostuvat vierihoidossa, koska emä ja vasikka viettävät yleensä karsinassa useampia päiviä. Samasta syystä vierihoitotilalla poikimakarsinoita saatetaan myös tarvita tavanomaista suurempi määrä, mutta toki tarve riippuu myös poikimisten ajoittumisesta. Runsaasta kuivituksesta on pidettävä huolta puhtauden lisäksi myös siksi, että vasikka pysyy kuivana ja lämpimänä. Hoitotyön kannalta poikimakarsinassa on oltava mahdollisuus kytkeä emä vasikan tai lehmän hoitotoimenpiteiden ajaksi. Lehmä pitää myös pystyä helposti lypsämään karsinassa.

Vapaasti maitoa ja lämmin paikka nukkua

Vasikan kasvuun tarvitaan luonnollisesti paljon energiaa, samoin terveenä pysymiseen. Lisäksi mitä nuorempi vasikka on, sitä vähemmän sillä on elimistössään voimavaroja torjua haastavien olosuhteiden kuormitusta ja etenkin kylmän tai nälän aiheuttamia haasteita. Siksi vierihoidetun vasikan on alussa hyvä antaa vapaasti imeä emää ja vasikalla pitää olla lämmin ja vedoton paikka nukkua. Kun energiaa saa runsaasti eikä sitä kulu lämpimänä pysymiseen, voimia jää hyvin kasvuun, kehitykseen ja puolustusjärjestelmän käyttöön.

Erityisen tärkeää vapaa juotto on vasikoiden ensimmäisen kolmen elinviikon aikana, sillä tänä aikana muun rehun syöminen on melko vähäistä eikä riitä tarjoamaan energiaa kasvavan eläimen tarpeisiin. Jos energiasta on pulaa, etenkin puolustusjoukot kärsivät. Siksi hyvän vastustuskyvyn ylläpitämisen perusta on riittävä ravinto. Myös emän ravitsemuksen pitää olla kunnossa, jotta sen maitoon erittyy riittävä määrä mineraaleja ja hivenaineita. Runsaan maitojuoton onkin todettu olevan yksi vierihoidon merkittävistä hyödyistä. Toki hyvälaatuista karkearehua, vasikkarehua sekä vettä on syytä olla vasikoiden saatavilla syntymästä lähtien esimerkiksi vasikkapiilossa. Näin vasikat oppivat syömään mahdollisimman nopeasti myös kiinteää rehua.

Puolustuksen lisäksi energiaa tarvitaan myös lämmönsäätelyyn. On tärkeää muistaa, että pikkuvasikat ovat paljon alttiimpia kylmälle kuin aikuiset eläimet. Ensiksi ne ovat syntyessään märkiä, mikä lisää lämmönhukkaa merkittävästi, varsinkin jos vasikkaa ei kuivata tai emä ei nuole sitä. Lisäksi pikkuvasikoilla on vain vähän eristävää ihonalaista rasvakudosta, niiden iho ja karvapeite on ohut ja kehossa on paljon lämpöä haihduttavaa pinta-alaa suhteessa elopainoon. Lisäksi lämmöntuotanto aineenvaihdunnan avulla on heikompaa kuin vanhemmilla eläimillä eivätkä esimerkiksi pötsin mikrobit tuota lämpöä kuten märehtivillä yksilöillä.

Terveet, hyviin olosuhteisiin syntyneet vasikat kuitenkin sietävät ympäristön kylmää lämpötilaa. Runsas kuivitus vähentää lämmönhukkaa, samoin vedottomuus. Siksi olosuhteiden ja hyvän alkuhoidon merkitys korostuu, kun vierihoitoympäristö on viileä tai kylmä. Emän läheisyys ja hoito parantavat vierihoidetun vasikan kykyä säädellä ruumiinlämpöään. Emä tuottaa itse lämpöä ja sen nuoleminen vilkastuttaa vasikan ääreisverenkierron toimintaa parantaen näin elimistön aineenvaihduntaa sekä hengityksen kykyä poistaa syntymän aikaan elimistöön kertynyt liiallinen hiilidioksidi.

Myös runsas maito lämmittää mahassa sekä antaa energiaa lämmöntuotantoon ja liikkumiseen. Lihasvärinällä vasikat voivat myös nopeasti nostaa elimistönsä lämpötilaa. Arviolta noin 2 % vasikoiden elimistön painosta on ruskeaa rasvaa, jota voidaan käyttää nopeasti lämmöntuotantoon. Terveet vasikat ovat myös hyvin aktiivisia ja lihastyö tuottaa niiden elimistöön lämpöä. Heikot ja sairaat vasikat eivät sitä vastoin pysty tuottamaan kunnolla lämpöä. Onkin tärkeää tunnistaa vaikeuksissa oleva vasikka ja tarjota sille sen tarvitsemaa hoitoa ja lisälämpöä. Vaikeasti syntynyt tai heikko vasikka vaatii hoitajalta erityistä tarkkailua vierihoidon aikana, sillä se on normaalisti syntynyttä vasikkaa alttiimpi sairastumaan.

Vasikan kokema lämpötila vaikuttaa myös sen uneen. Tämä on tärkeää ottaa huomioon, sillä pikkuvasikat makaavat ja nukkuvat paljon. Uni on kaikille eläimille elintärkeää. Sen aikana vasikan elimistö lepää ja energiavarastoja täytetään. Uni vaikuttaa eläimen puolustuskykyyn ja useiden hormonien, erityisesti kasvuhormonin, eritykseen. Sitä vapautuu vasikan elimistöön etenkin vilkeunen aikana. Voikin sanoa, että vasikka kasvaa nukkuessaan.

Nukkuakseen vilkeunta vasikalla täytyy olla lämmin paikka nukkua. Koska kehon lämmönsäätely toimii perusunen muttei vilkeunen aikana, vilkeuni estyy liian kylmässä. Hyvissä olosuhteissa vierihoidettu vasikka nukkuu todennäköisesti hyvin, sillä emän läheisyyden ja maidon imemisen tiedetään edistävän vasikan unta.

Poikimakarsinassa vasikka vahvistuu, samoin emon ja jälkeläisen välinen side

Kun vasikan on tarkoitus jäädä emänsä hoitoon, on pidettävä huolta siitä, että vasikka ja emä pääsevät rauhassa tutustumaan toisiinsa ennen laumaan yhdistämistä. Emä tunnistaa jälkeläisensä yleensä nopeasti, kun se on saanut nuolla vasikan puhtaaksi. Vasikalla leimautumiseen menee enemmän aikaa, noin kolmesta viiteen päivään.

Emän ja vasikan välinen side vahvistuu, kun vasikan imiessä emä samalla haistelee ja nuolee sitä. Siteen muodostumiseen vaikuttaa kiintymys- ja rakkaushormoni oksitosiini. Eläinten välille muodostuu side myös siinä tapauksessa, että imeminen estetään, sillä emä ja vasikka viettävät silti aikaa yhdessä muun muassa emän hoitaessa vasikkaansa ja eläinten levätessä yhdessä.

Oman emän vierihoitosysteemeissä vasikan kyvyllä tunnistaa ja löytää oma emänsä laumasta on suuri merkitys. Emän ja vasikan välinen vahva side vähentää ristiin imemistä. Tämä on tärkeää, sillä yritykset imeä toisia emoja voivat johtaa loukkaantumisiin, vaarantaa pienempien vasikoiden maidonsaannin sekä heikentää utareterveyttä varsinkin tiettyjen tarttuvien utaretulehdusten osalta. Ryhmäpoikimakarsina, jossa ei ole väliseiniä ei siis välttämättä ole paras vaihtoehto tilalle, jossa vasikat jäävät emänsä vierihoitoon. Jotkin lehmät ovat hyvin kiinnostuneita vastasyntyneistä erityisesti juuri ennen omaa poikimistaan, ja saattavat yrittää omia toisten vasikoita itselleen. Lisäksi lehmät haluavat yleensä poikia omassa rauhassaan.

Poikimatilat on hyvä suunnitella niin, että eläinten tarkkaileminen ja hoitaminen on mahdollisimman vaivatonta. Vasikan ja emän tarkkailu ja hoitaminen poikimisen jälkeisinä tunteina on erittäin tärkeää. Useimmat lypsylehmät hoitavat vasikkansa hyvin ensikertalaisinakin, mutta koska joitakin poikkeuksia löytyy, täytyy uuden emän reaktioita vasikkaa kohtaan aina tarkkailla. Varsinkin ensikot saattavat käyttäytyä arvaamattomasti vasikkaa kohtaan, mutta yleensä kuitenkin tottuvat hoitamaan jälkeläistään. Joskus tämä toki vaatii hoitajalta paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Vierihoitoa toteuttaessa omasta työturvallisuudesta on huolehdittava hyvin, sillä jotkut emät suhtautuvat vasikkaansa hyvin suojelevasti. On mielenkiintoista, että tutkimuksissa ja myös käytännössä on saatu todisteita siitä, että emiensä vierihoitamat lehmävasikat osaavat itse aikanaan poikiessaan hoitaa paremmin omat vasikkansa verrattuna emiin, joita ei ole vierihoidettu.

Poikimakarsinassa vietetyn ajan tarkoituksena onkin emän ja vasikan leimautumisen lisäksi se, että emä oppii hoitamaan vasikkaansa ja vasikka oppii ruokailemaan utareella itsenäisesti. Myös suhde hoitajaan on tärkeä: on huolehdittava eläinten kanssa seurustelemisesta ja hyvästä käsittelystä, jotta pikkuvasikat tottuvat hoitajaansa eivätkä ala pelätä ihmistä.

Vierihoidetun vasikan ensimmäiset suhteet muodostuvat siis emään ja hoitajaan. Sitten, kun vasikka tulee osaksi muuta laumaa, sen sosiaalinen elämä laajenee – siitä kerromme lisää juttusarjamme seuraavassa kolmannessa osassa.

Teksti: Mikaela Mughal & Ann-Helena Hokkanen