Vierihoito-juttusarja, osa 3:
Vierihoito tukee vasikan oppimista ja sosiaalisia taitoja

Onnistuneella vierihoidolla on lukuisia positiivisia vaikutuksia vasikan hyvinvointiin ja myös sen tulevaan elämään aikuisena nautana. Emän läsnäolo ja hoito lisäävät vasikan kokemia positiivisia tunteita sekä edistävät oppimista, sosiaalisia taitoja ja stressinsietokykyä.

Sosiaalinen kanssakäyminen ja turvallisuuden tunne ovat vasikoille hyvin tärkeitä, ovathan naudat luonnostaan laumassa laiduntavia saaliseläimiä. Emän hoito ja läsnäolo sekä myöhemmin muiden vasikoiden ja vanhempien nautojen seura antavat vasikalle mahdollisuuden toteuttaa tärkeitä käyttäytymistarpeitaan, kuten leikkiä ja harjoitella sosiaalisia taitoja, ja näin kehittyä naudoille tyypillisellä tavalla.

Vasikoiden kasvattamisella pareittain tai ryhmissä voidaankin saavuttaa monia hyötyjä vasikoiden psyykkisen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta. Kun vasikoilla on ikätovereiden lisäksi yhteys vanhempiin eläimiin, ne saavat vielä enemmän tilaisuuksia oppia lehmänä olemisesta kuin saman ikäisistä eläimistä koostuvassa ryhmässä kasvavat vasikat. Verrattuna ryhmäkasvatukseen vierihoidettujen vasikoiden henkisestä kehityksestä on vielä melko vähän tutkimustietoa, mutta joissakin kokeissa emäkontaktista on havaittu olevan lisähyötyä vasikoiden oppimisen kannalta.

Nauta on laumaeläin

Ymmärrämme paremmin nautojemme käyttäytymistä ja niille tärkeitä asioita, kun pysähdymme hetkeksi pohtimaan, miten niiden laji on aikojen saatossa kehittynyt. Nykyisten nautojemme fysiologiset ominaisuudet ja käyttäytyminen ovat tulosta luonnonvalinnasta, ihmisen kanssa elämään oppimisen eli domestikoitumisen aikana tapahtuneesta valinnasta sekä jalostuksella aikaansaaduista muutoksista.

On totta, että ihmisen kanssa eläminen ja myöhemmin järjestelmällinen jalostus ovat muuttaneet nautojemme ulkonäköä, tuotosta ja jossakin määrin myös niiden käyttäytymistä. Luonnonvalintaan verrattuna ihmisen toimet ovat kuitenkin päässeet vaikuttamaan eläinten perimään hyvin lyhyen aikaa. Siksi hoidossamme olevilla naudoilla on edelleen lajityypillisiä käyttäytymistarpeita eli sellaisia luontaiseen käyttäytymiseen kuuluvia asioita, jotka ovat yksilön normaalille kehitykselle, terveydelle ja hyvinvoinnille välttämättömiä. Eri tilanteissa naudoillamme onkin voimakas tarve, motivaatio, käyttäytyä tietyllä tavalla.

Motivaatio voi olla jonkin ulkoisen tekijän laukaisema tai sisäsyntyinen. Esimerkiksi jonkin pelottavan asian näkeminen saa nautaryhmän valpastumaan ja ryhmittymään tiiviiksi laumaksi eli käyttäytymään samoin kuin lauma kohtaisi luonnossa saalistajan. Usein motivaatio on kuitenkin sisäsyntyistä, kuten esimerkiksi lehmän tarve eristäytyä laumasta poikimaan omaan rauhaansa ja hoitaa vasikkaansa.

Vasikoille tärkeitä sisäsyntyisiä käyttäytymistarpeita tiedetään olevan esimerkiksi imeminen, ryhmässä eläminen sekä tarve liikkua ja levätä riittävästi. Vahva motivaatio näiden toimien toteuttamiseen on nautojen lajikehityksen aikana varmistanut yksilöiden eloonjäämisen ja lajin säilymisen. Siispä, jos eläintä estetään käyttäytymästä tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla, sen hyvinvointi vaarantuu sekä suoraan että välillisesti: sen lisäksi että käyttäytymisen estyminen herättää eläimessä välittömästi negatiivisia tunteita, se myös todennäköisesti aiheuttaa fyysistä haittaa ja vähentää mahdollisuuksia positiivisiin kokemuksiin myöhemmin. Esimerkiksi liian vähäinen mahdollisuus imemiseen on vasikalle suoraan negatiivinen, turhauttava kokemus, mutta sen lisäksi se lisää näläntunnetta ja huonontaa ravinnon hyväksikäyttöä elimistössä.

Ensin emä ja hoitaja

Vasikan ensimmäinen sosiaalinen suhde muodostuu luontaisesti sen oman emän kanssa. Luonnossa lehmä pyrkii poikimaan erillään laumasta vasikan leimautumisen varmistamiseksi ja piilottaa sitten vastasyntyneen vasikan turvalliseen paikkaan laiduntaen itse lähellä. Leimautuminen on tärkeää, sillä se lujittaa emon ja vastasyntyneen vasikan sidettä.

Emään leimautumisen lisäksi vierihoidossa olevan vasikan ensimmäinen elinviikko on tärkeää aikaa myös hoitajaan leimautumisen kannalta. Koska ihminen on tärkeä osa nykynaudan elämää, vasikan on opittava, että ihmistä ei tarvitse pelätä. Vierihoidon yhteydessä ollaan joskus huolissaan siitä, että eläimet eivät opi luottamaan ihmiseen ja niistä tulee liian ”villejä” taikka pelokkaita. On kuitenkin olemassa tutkimusnäyttöä siitä, että vaikka vasikoina ja hiehoina pulloruokitut pikkuvasikat ovat kesympiä kuin emon imettämät, vanhempana (ensimmäisen poikimisen jälkeen) erot kesyydessä häviävät.

Yhdessä tutkimuksessa eroja vasikoiden suhtautumisessa ihmiseen pienensi positiivinen kontakti hoitajaan elämän ensimmäisen viiden päivän aikana, tässä tapauksessa ternimaidon anto pullosta sekä imemisen avustaminen. Vasikoiden käsittely ja opettaminen ihmisen kanssa toimimiseen kannattavat ja ovat hyvin tärkeitä asioita siis vierihoidossakin. Kun emä ruokkii ja puhdistaa vasikan, ihmisen tehtäväksi jää seurustella vasikan kanssa ja osoittaa olevansa luotettava hoitaja ja laumanjohtaja. Vastasyntyneen vasikan hoitaminen on erityisen palkitsevaa, edistäähän se hyvän suhteen muodostumista sekä lisää vasikan luottamusta ihmiseen. Hyvää, johdonmukaista ja ystävällistä kohtelua jutteluineen, silityksineen ja rapsutuksineen kannattaa jatkaa koko kasvatusaika, mutta erityisen tärkeitä ne ovat vasikan ensimmäisten elinpäivien ajan.

Vierihoito on eduksi oppimiselle

Luonnossa laumaan tultuaan vasikka alkaa muodostaa sosiaalisia suhteita lauman muiden jäsenten kanssa jo toisella elinviikollaan. Pikkuvasikat seurustelevat keskenään, alkavat vähitellen pidentää välimatkaansa emoihinsa ja muodostavat nopeasti pieniä vasikkaryhmiä. Kolmen viikon iässä vasikat viettävätkin jo eniten aikaansa muiden vasikoiden kanssa. Vasikat seurustelevat myös lauman muiden eri-ikäisten jäsenten kanssa.  Lauman aikuiset, joilla ei ole vasikkaa, voivat toimia lapsenvahteina vasikkaryhmille ja laiduntaa niiden lähellä.

Laumaelämässä sosiaalisiin suhteisiin liittyy erityisen paljon tunteita sekä tunteista oppimista ja viestimistä. Nuori vasikka oppii emänsä ja muiden nautojen reaktioista, mitä on sopivaa tehdä ja mitä ei. Naudan kasvaessa sen täytyy myös oppia, mitä muut tuntevat ja miten tulee reagoida omiin ja muiden kokemiin tunteisiin.

Tiedetään myös, että turvallisuuden ja hallinnan tunne edistävät eläimen kykyä oppia. Siksi emon ja muiden vasikoiden seura, rauhoittavat hajut ja rentouttava kosketus ovat vasikan oppimiselle eduksi. On myös hyvä muistaa, että opittavan asian lisäksi nauta oppii tilanteeseen liittyvät tunnetilat: omansa, mutta myös ympärillään olevien muiden nautojen sekä hoitajan suhtautumisen.

Virikkeellisessä ympäristössä kasvaminen auttaa eläintä myös käyttäytymään tarkoituksenmukaisesti haastavassa tilanteessa. Vierihoidetuilla vasikoilla ei juuri näykkään stereotyyppistä käyttäytymistä kuten kielenpyörittämistä tai kehon heijaamista. Stereotypioita esiintyy yleensä silloin, kun elinolosuhteet aiheuttavat eläimelle stressiä, johon se ei pysty sopeutumaan. Ryhmässä kasvaneiden vasikoiden onkin todettu suhtautuvan rauhallisemmin erilaisiin uusiin asioihin ja oppivan asioita paremmin kuin yksin pidettyjen vasikoiden. Esimerkiksi yhdessä tutkimuksessa emän kanssa kasvatetut vasikat pyristelivät vähiten verinäytteitä otettaessa verrattuna yksilökarsinoissa kasvaneisiin vasikoihin. Pareina pidettyjen vasikoiden reaktio tilanteeseen oli näiden kahden ryhmän väliltä.

On hyvä muistaa, että oppiakseen vasikoilla täytyy olla riittävästi energiaa keskittyä. Nälkä vaikuttaa suoraan aivojen toimintakykyyn; kivun välttämisen ohella nälkä ajaa motivaationa yleensä kaiken muun toiminnan edelle. Lisäksi nälkä aiheuttaa oppimiselle haitallisia negatiivisia tunteita. Ravinnonpuute myös häiritsee vasikoiden unta ja heikentää näin niiden kykyä muistaa, keskittyä ja oppia. Vasikoilla tätä on tutkittu kokeessa, jossa mitattiin avaruudellista hahmottamista ja muistia. Testissä vasikoiden piti löytää maitoa sisältävät pullot vaihtuneilta paikoiltaan. Pienen maitoannoksen saanut ryhmä suoriutui tehtävästä huonommin kuin reilummin ruokittu verrokkiryhmä.

Vierihoidossa vasikat kasvavat luonnollisen kaltaisessa sosiaalisessa ryhmässä. Näiden vasikoiden sosiaalisten taitojen onkin todettu olevan kehittyneempiä kuin tavanomaisesti kasvatettujen vasikoiden. Ne esimerkiksi ovat aktiivisempia kohdatessaan vieraan ikätoverin. Vierasta lehmää vierihoitovasikat taas lähestyvät vähemmän kuin vasikkaryhmässä pidetyt, mutta näyttävät myös enemmän alistumiseleitä. Tämä on järkevää suhtautumista vanhempaa ja dominoivampaa eläintä kohtaan ja ilmentää kykyä ymmärtää lauman sosiaalisia rakenteita.

Vierihoito antaa valmiuksia tulevaan

Sosiaalisesta älystä on naudalle paljon hyötyä. Esimerkiksi laitumella aikuisten ummessa olevien lehmien kanssa kasvatettujen poikimista odottavien hiehojen käyttäytyminen muistutti eniten lauman aikuisia elämiä, kun ne tuotiin lypsävien lehmien laidunlaumaan. Nämä hiehot olivat myös ryhmässään muita hiehoja dominoivampia eli niillä oli etulyöntiasema hyvien ruoka- ja makuupaikkojen valtaamisessa.

Tutkimuksissa on saatu myös jonkin verran tietoa siitä, että uutta kohdatessaan aikuisten eläinten kanssa kasvaneet nuoret naudat ovat rauhallisempia ja tutkivat ympäristöään aktiivisesti sen sijaan että jäätyvät paikalleen tai ääntelevät hädissään. Tutkimustulokset asiasta ovat kuitenkin vielä hieman vaikeatulkintaisia ja joskus ristiriitaisiakin. Muista eristämistä testaavissa kokeissa vierihoitovasikat nimittäin reagoivat enemmän kuin yksilökarsinassa kasvatetut vasikat. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että vierihoidetuilla vasikoilla ei ole aiempaa kokemusta yksinolosta. Laumaeläimenä naudalle on luonnollista olla huolissaan, jos jää muiden matkasta. Jos tämä vierihoidettujen vasikoiden piirre huomioidaan käsittelyssä – esimerkiksi niin, että toimenpiteet tehdään eläimille aina pareittain – ei emän kanssa kasvaneiden vasikoiden suuri sosiaalisuus tule tilalla ongelmaksi. Mikäli se koetaan tarpeelliseksi, eläintä on myös mahdollista rauhassa vasikkana totuttaa yksinoloon.

Tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä on oppia mitä voi syödä ja mitä ei. Nuori märehtijä ottaa vanhempien eläinten käyttäytymisestä ja reaktioista mallia. Siksi eri-ikäisillä lajitovereilla on suuri merkitys nuoren märehtijän itsenäistymisessä. Esimerkiksi kokemattomat hiehot oppivat nopeammin laiduntamaan, kun ne totutettiin laitumeen lajitovereiden kanssa, joilla oli jo laidunkokemusta.   

Tehokkaimpia malleja vasikoille ovat oma emä ja vanhemmat vasikat. Kavereilta oppimisesta sekä rohkeudesta kokeilla uutta on vasikoille hyötyä, sillä ryhmässä kasvaneet vasikat alkavat syödä nopeammin korsi- sekä väkirehuja ja ne myös tutustuvat uusiin rehuihin ja syövät niitä nopeammin ja enemmän kuin yksilökarsinoissa kasvaneet vasikat. Pienissä ryhmissä (enintään 6 vasikkaa) tai pareittain pidettyjen vasikoiden päiväkasvujen ennen ja jälkeen vieroituksen on todettu olevan parempia kuin yksilökarsinoissa kasvatettujen vasikoiden. Hyvällä vasikka-ajan kasvulla on myös edullisia pitkäaikaisvaikutuksia, koska sillä on todettu olevan positiivinen vaikutus lypsylehmien tuotokseen.

Vierihoidolla voi olla myös vaikutuksia lehmävasikan tuleviin emo-ominaisuuksiin. Asiaa ei tietojemme mukaan ole tieteellisesti tutkittu, mutta käytännön kokemukset viittaavat siihen, että itse vasikkana emänsä vierihoidossa olleet vasikat yleensä suhtautuvat aikanaan rauhallisemmin omaan ensimmäiseen vasikkaansa ja alkavat hoitaa ja imettää sitä nopeammin kuin sellaiset emät, joita ei aikanaan ole vierihoidettu.

Vierihoidossa saa leikkiä

Vasikat alkavat leikkiä pian syntymänsä jälkeen ja ensin vierihoidossa olevat vasikat leikkivät emänsä kanssa ja joskus myös emällään esimerkiksi kiipeämällä tämän päälle. Leikkiä voi havaita usein, mutta koska vasikat leikkivät kerrallaan vain lyhyen ajan, vuorokaudesta leikkiin käytetyn ajan osuus on hyvin pieni.

Naudoilla leikki jaetaan liikunnalliseen ja sosiaaliseen leikkiin sekä leikkimiseen erilaisilla esineillä tai materiaaleilla, kuten kuivikkeilla. Erilaiset virikkeet tai lelut kiinnostavat vasikoita melko vähän, sillä luonnossa naudoilla ei ole juuri käyttöä esineille tai niiden käsittelytaidoille. Tärkeintä on yleensä selvittää, onko oudosta kappaleesta tai aineesta vaaraa, tai voiko sitä syödä. Uutuuksia siis kyllä tutkitaan ja ihmetellään, mutta varsinaista leikkiä niillä harrastetaan harvoin.

Vasikoille juokseminen, hyppiminen, leikkimieliset tappelut ja ympäristön tutkiminen ovat tärkeitä leikin osa-alueita. Leikki on yleensä hyvin tarttuvaa. Vasikkalaumassa joku aloittaa leikin ja pian muut seuraavat esimerkkiä. Leikkimisen voivat laukaista ympäristön muutokset, esimerkiksi uudet esineet tai kuivikkeiden lisääminen. Leikki on myös patoutuvaa, eli vasikka, jota on estetty leikkimästä, leikkii enemmän saadessaan siihen taas tilaisuuden.

Vasikka ei leikkiessään käytä aikaansa ja energiaansa hukkaan, vaan leikkiminen kehittää sen elimistöä. Leikin avulla vasikat myös harjoittelevat tärkeitä taitoja. Voidaankin sanoa, että leikki kehittää vasikan kykyä päästä pakoon hankaluuksia, kun taas ympäristön tutkiminen opettaa kuinka hankaluuksista pysytään erossa. Leikkimisen tiedetään liittyvän oppimiseen ja leikki harjaannuttaa laumaeläintä siis sopeutumaan ja selviämään omassa elinympäristössään ja laumassaan. Lisäksi leikki kehittää eläimen stressinsietokykyä ja antaa valmiuksia selvitä uusista, yllättävistä tilanteista. Leikkimiseen liittyy myös runsaasti positiivisia tunnetiloja, jotka kehittävät eläimen elimistöä ja etenkin hermoston sekä puolustusjärjestelmän toimintaa.

Vasikat voivat leikkiä yksin tai ryhmässä, mutta ryhmässä leikkiä on enemmän. Myös tarjolla oleva tila ja olosuhteet vaikuttavat leikkikäyttäytymiseen: jos vasikoilla on reilusti tilaa ja pitävä alusta, ne leikkivät enemmän juoksuleikkejä kuin pienissä karsinoissa ja liukkaalla alustalla. Oman emän pitkässä vierihoidossa tilaa on yleensä enemmän ja ympäristö on usein monimuotoisempi kuin erillisissä vasikkakarsinoissa, joten vasikoilla on hyvät mahdollisuudet erilaiseen leikkiin ja ympäristönsä tutkimiseen. Pelkästään sosiaalisessa leikissä ei eräässä tutkimuksessa havaittu eroja ryhmäkasvatettujen ja sellaisten vasikoiden välillä, joilla oli pääsy emän luo pihattoon. Valtaosa yhteisleikistä tapahtuukin terni-iän ohittaneilla vasikoilla ikätovereiden kanssa ja aikuisten eläinten kanssa leikitään huomattavasti vähemmän.

Tutkimuksissa emän vierihoidossa muiden emien ja vasikoiden kanssa pidettyjen vasikoiden on todettu leikkivän pidempään kerrallaan kuin ryhmässä pidettyjen mutta emosta varhain erotettujen vasikoiden. Todennäköisiä selityksiä suuremmalle leikkimäärälle ovat kasvaminen virikkeellisessä ympäristössä, ryhmän tuoma turvallisuuden tunne sekä hyvä energiansaanti. Tämän vasikoiden vierihoitoa käsittelevän juttusarjamme seuraavissa kahdessa osassa käsittelemme tarkemmin vierihoidettujen vasikoiden ruokintaa ja etumahojen kehitystä sekä vieroitusta.

Teksti Mikaela Mughal & Ann-Helena Hokkanen
Kuvat Ann-Helena Hokkanen