Vierihoito-juttusarja, osa 5: Vieroitus maidolta ja erotus lehmästä ovat vasikalle mullistus

Milloin vasikka on valmis vieroitukseen?

Niin sanottu ravitsemuksellinen itsenäisyys, eli vasikan kyky pärjätä ilman emän tai imettäjän maitoa, parantaa luonnollisesti sen suoriutumismahdollisuuksia vieroituksen hetkellä. Itsenäisyys voidaan saavuttaa joko niin, että vasikka pystyy saamaan energiaa myös korsi- ja väkirehua syömällä, tai niin että sillä on mahdollisuus ja kyky imeä maitoa myös ihmisen tarjoamana. Jos vasikka on emän kanssa ilman imemistä (eli saa maidon ihmisen tarjoamana), tutkimusten mukaan molemmat ääntelevät vähemmän erotuksen aikana kuin niissä ryhmissä, joissa imetys on mahdollista. Vasikan itsenäisyys siis vähentää myös emän stressiä. Tutkimuksissa on myös osoitettu, että vierihoidetut ja imetetyt vasikat, jotka juovat lehmästä erotuksen aikaan maitoa myös juottoautomaatista tai tuttiämpäristä, näyttävät vähemmän stressin merkkejä kuin ne vasikat, jotka eivät ole oppineet juomaan tutista.

Vasikoiden tulisi siis syödä riittävästi karkearehua ennen kuin maidonsaantimahdollisuus lakkaa kokonaan, muutoin ne kärsivät energiavajeesta ja nälän tunteesta. Siksi vieroitus ja erotus emästä ovat vasikalle sitä suurempia koetuksia, mitä nuorempi se on. Vaikka lehmänalut alkavat märehtiä jo pariviikkoisina, kunnolla korsirehua hyödyntäväksi märehtijäksi kehittymisessä kestää kuitenkin paljon kauemmin. Pötsin liikkeet alkavat noin 6–8 viikon iässä, ja vasikan ruuansulatuksessa elävä mikrobiyhteisö saavuttaa aikuisen eläimen mikrobiston lajisuhteet noin kymmenennen elinviikon kohdalla.

Varsinkin oman emän vierihoidossa olevat vasikat saavat käytännössä niin paljon maitoa kuin jaksavat juoda, jolloin niillä ei ole voimakkaita kannustimia kiinteän rehun käyttämiseen. Onneksi vasikat kuitenkin myös oppivat paljon tarkkailemalla aikuisia elämiä ja mielellään matkivat niitä. Emän tai imettäjän kanssa ne saavat siis hyvän mallin rehun syömiseen, varsinkin silloin kun voivat syödä samalta ruokintapöydältä lehmien kanssa. Myös muut vasikat toimivat hyvänä mallina. Maittavaa vasikkarehua kannattaakin pitää tarjolla erillisessä vasikkapiilossa, jonne emillä ei ole pääsyä. Porukalla vasikat tutustuvat uusiin rehuihin ja ryhmä kannustaa syömään. Tutusta paikasta ne myös löytävät rehut helposti vieroituksen aikaan.

Lisätietoa vasikan ruuansulatuksen kehityksestä ja mallioppimisesta saat tämän juttusarjan edellisistä osista.

Kuinka vähentää stressiä?

Eläinten vieroituksen ja erotuksen yhteydessä kokemaa elimistöä kuormittavaa stressiä voidaan onneksi vähentää paljon hyvillä käytännöillä. Tärkein periaate pätee kaikenlaisiin vasikankasvatusmalleihin ja liittyy eläinten kerralla kohtaamien stressitekijöiden ja muutosten määrän minimoimiseen. Näin eläimet pystyvät sopeutumaan hyvin yhteen muutokseen ennen seuraavan kohtaamista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mahdollisuuksien mukaan tarjottu karkearehu, vasikkaryhmä, karsina, kuivikkeet ja kaikki muutkin ympäristötekijät pysyisivät samoina silloin, kun vasikoiden maidonsaantia rajoitetaan tai se loppuu kokonaan. Sama pätee myös lehmästä erottamisen hetkeen.

Useimmiten vasikat vieroitetaan maitojuotolta vähitellen. Maitomäärän tai ainakin imemisen mahdollisuuksien vähentäminen porrastetusti onnistuu myös vierihoidossa. Päivittäistä kontaktiaikaa vasikan ja lehmän välillä voidaan esimerkiksi vähentää, jolloin eläimet totuttelevat vähitellen sekä erossa oloon että imemisen vähenemiseen. Lypsyasematiloilla siirtyminen ilta- ja aamulypsyn välillä tapahtuvaan puolipäiväiseen kontaktiin onnistuu melko luontevasti, ja myös robottilypsyssä elämiä voidaan siirrellä päivän aikana. Apuna voi käyttää erilaisia älyportteja. Vasikat voidaan myös sulkea esimerkiksi vasikkapiiloon, jossa kaverit ja tarjolla oleva vasikkarehu kannustavat korvaamaan maitoa muulla ravinnolla. Tutkimusten mukaan vasikoiden imemä päivittäinen maitoannos pienenee kontaktiajan vähentyessä, muttei kuitenkaan samassa suhteessa – vasikat pystyvät kompensoimaan lyhyempää imemisaikaa isommilla ja tiheämmillä maitoaterioilla.

Eläinten siirtoja suunnitellessa kannattaa huomioida, että puoli päivää ilman maitoa olleet vasikat ovat hyvin nälkäisiä, ja imevät ensimmäistä saatavilla olevaa utaretta odottamatta omaa emäänsä – emä-vasikkaryhmä onkin siis hyvä yhdistää kerralla. Jos jälleennäkeminen sijoittuu heti lypsyn jälkeen, ainakin yhteen (etu-) neljännekseen täytyy jättää maitoa vasikoiden imettäväksi, jotta eläimet eivät turhaudu. Jos kontaktiaikaa vähennetään hyvin lyhyeksi, esimerkiksi niin että vasikat saavat olla emän kanssa noin kuusi tuntia päivässä, riskinä on, että maidonsaanti jää hyvin alhaiseksi ja vasikat eivät saa tarpeeksi ravintoa. Lisäksi vasikoiden nälkäisenä juomat suuret kerta-annokset maitoa ja pitkät ateriavälit voivat myös aiheuttaa suuria ongelmia vasikan ruuansulatukselle.  Kontaktiaikataulua suunniteltaessa täytyykin huolehtia, että vasikat syövät valmiiksi riittävästi karkearehua eikä imemiskertojen väli jää liian pitkäksi.

Pysyvän puolipäiväisen vierihoidon tai muun jo aiemmin vierihoidon aikana tapahtuvan päivittäisen erottamisen vaikutuksia vasikoiden ja emien stressitasoon vieroituksen ja erotuksen aikana on myös tutkittu. Tähän asti saadut tulokset kertovat, että stressikäyttäytyminen ei juurikaan vähene tällä strategialla, varsinkaan emillä. Toisaalta lyhyempään imemisaikaan tottuneiden vasikoiden kasvu on kuitenkin vieroituksen aikana notkahtanut vähemmän, kun vasikat ovat olleet tottuneempia syömään karkearehua.

Yhdessäoloa ilman imetystä

Vierihoidetuille vasikoille on eduksi, jos vieroitus maidosta ja erotus lehmästä eivät tapahdu yhtä aikaa. Vaihtoehtoja on kaksi. Ensimmäisessä strategiassa maitovieroitus tapahtuu ennen erotusta emästä.

Aidanvieruserotuksesta on paljon positiivista näyttöä, erityisesti emolehmätiloilta mutta myös vierihoitoa harjoittavilta lypsytiloilta.Siinä vasikoiden ja emien kontakti säilyy myös imemismahdollisuuden loputtua. Näköyhteys on tärkeää, ja mahdollisuus koskettamiseen rahoittaa eläimiä vielä enemmän. Eräässä lypsylehmillä tehdyssä kokeessa havaittiin, että aidanvieruserotus, jossa eläimillä oli näköyhteys, vähensi vasikoiden stressin merkkejä huomattavasti verrattuna ryhmään, jossa vasikat ja emät erotettiin kiinteän seinän eri puolille. Toisaalta emien stressistä kertova käyttäytyminen ei vähentynyt. Erilaisia aitaratkaisuja käyttämällä aidanvierusmenetelmässä on mahdollista jopa mahdollistaa aluksi imeminen aidan läpi. Myöhemmin aitaa voidaan tiivistää niin että turpakosketus on mahdollista vain aidan yli, ei utareen korkeudelta.

Mikäli uusia navetoita voitaisiin suunnitella vierihoito ja eläinten luontainen käyttäytyminen edellä, ideaalinen vaihtoehto saattaisi olla, että aidanvieruskontakti jäisi pysyväksi myös isommille vasikoille. Tällöin lauma ei rikkoutuisi vaan lehmien ja jälkeläisten välinen sosiaalinen side säilyisi.

Toinen tapa vieroittaa vasikat ensin on imemisen estimien eli nenäläppien tai utareliivien käyttö esimerkiksi noin viikon tai kahden ajan ennen eläinten erottamista. Nenäläpät ovat vierihoitotiloilla hyvin yleinen vieroitusmenetelmä, ja tämän strategian on myös tutkimuksissa todettu vähentävän stressireaktioita. Yhdessä tutkimuksessa nenäläpät toimivat paremmin kuin emäkontaktin asteittainen vähentäminen, sillä vasikat huusivat vähemmän ja söivät enemmän kiinteää rehua.

Läppien käytöstä on raportoitu joitakin käytännön haasteita, kuten niiden irtoilu ennen aikojaan tai vasikat, jotka oppivat imemään myös läpän kanssa (tai lehmät, jotka antavat imeä läpästä huolimatta). Läppien toimiessa vasikan maidonsaanti lakkaa yhtäkkiä, mikä on sille haastavaa ja hämmentävää. Lisäksi läppien on havaittu aiheuttavan nenän limakalvon hankaumia ja pahojakin haavoja joillekin vasikoille. Nenän kuntoa tulisi siis tarkkailla vieroituksen aikana eikä läppiä tulisi käyttää liian pitkää aikaa. Läppiä käytettäessä on myös varmistettava, että vieroitettavat vasikat pystyvät syömään esimerkiksi väkirehuautomaatista ja käyttämään vesikuppeja. Riittävän juomisen turvaaminen on erityisen tärkeää vieroituksen aikaan, kun vasikan veden tarve kasvaa äkisti maidon jäädessä pois ja karkearehun syönnin kasvaessa.

Utareliivien käyttöä vierihoitotiloilla ei ole juuri tutkittu, mutta ne voivat toimia hyvänä vaihtoehtona läpille lypsyasemanavetoissa. Liivit tuottavat toki lisätyötä lypsyaikoina, ja utareiden puhtaana ja kuivana pysymisestä on pidettävä huolta. Toisaalta liivien kanssa vieroituksesta on mahdollista tehdä vielä joustavampaa päästämällä vasikat esimerkiksi kerran tai kaksi päivässä imemään vieroituksen aluksi.

Maitojuottoa voi jatkaa vierihoidon jälkeenkin

Toinen kaksivaiheinen lähestymistapa stressaavien tapahtumien porrastamiseen vasikan elämässä on ajoittaa erotus ennen vieroitusta – vasikoille tarjotaan siis maitoa senkin jälkeen, kun ne on erotettu emästä. Tämä strategia voi olla hyvä valinta ainakin silloin, kun vasikoita ei käytännön syistä pystytä pitämään lehmien kanssa kovin kauaa. Myöhemminkin käytettynä se mahdollistaa paremmin ravinnonsaannin myös niille vasikoille, jotka eivät ole vielä tottuneita käyttämään paljoa kiinteää rehua. Tutille oppimisessa voi kuitenkin olla haasteita, jos vasikalla ei ole aiempaa kokemusta niistä, joten tutustuminen tuttiämpäreihin tai automaattiin kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin ennen erotusta. Juomarehu ja etenkin hapanjuoma ei välttämättä heti maistu lämpimään emän maitoon tottuneille vasikoille, joten voi olla tarpeen käyttää aluksi täysmaitoa tai ainakin totuttaa vasikat vähitellen erilaiseen juomaan. Emän kannalta tämä strategia ei ehkä ole kaikkein optimaalisin, jos se menettää vasikkansa kerralla.

Imettäjälehmäsysteemeissä on joskus tapana vieroittaa vasikat lisäämällä yhden imettäjän huollettavien määrää yli tavanomaisen kolmen tai neljän vasikan, jotta maitoa olisi tarjolla vähemmän. Tämä tapa ei kuitenkaan ole hyväksi vasikoille eikä lehmälle. Vasikat joutuvat kilpailemaan keskenään maidosta, jolloin pienimmät – ja maitoa eniten tarvitsevat – usein jäävät heikoimpaan asemaan. Imettäjä taas stressaantuu jatkuvista imemisyrityksistä, kun utare on jo tyhjä. Myös vetimet ovat kovilla ja voivat vaurioitua.

Viime aikoina tutkijoita on kiinnostanut positiivisten kokemusten lisääminen vasikoille ja lehmille erostressin lievittäjänä. Lähitulevaisuudessa saammekin ehkä tietää, voisiko vaikkapa erityisen maistuva rehu, harjaamisen lisääminen tai ulkoilu parantaa vasikkaa ikävöivän lehmän tunnetilaa.

Teksti: Mikaela Mughal & Ann-Helena Hokkanen