Villikkalassa jalostetaan vastuullisuutta

Kaappikello vanhan tuvan seinustalla naksuttelee aikaa eteenpäin, niin kuin se on tehnyt jo vuodesta 1810. Kymmentuumaiset lattialankut eivät juuri tärise, vaikka maitoauto jyristelee nurkan ohi navetalle.

Kyöstilän tilan vanha päärakennus on 1700-luvun alkupuolelta. Vaikkei Tomi Kyöstilän isännöimä tila Orimattilan Villikkalassa ole edes seudun vanhin, sen juuret ulottuvat päärakennustakin kauemmas: tila on ollut olemassa 1500-luvulta ja Kyöstilän suvulla vuodesta 1688. Viime kesänä vietettiin sukutilan 330-vuotisjuhlia, ja samalla hoidettiin Valio-lehmän satatonnari-juhlat.

Vankan pöydän toisessa päässä on isännän paikka, toisessa emännän. Pöydällä olevien voileipien meetvursti on jalostettu oman tilan lihoista ja lähiruokaa parhaimmillaan.

”Haluamme kertoa tuotteen tarinan ja että ihmiset ymmärtävät, mistä ruoka tulee. Siksi meillä on myös oma lihapuoti pihapiirissä”, Outi Kyöstilä kertoo.

Nykyään Kyöstilässä on pääasiassa nurmella olevaa peltoa noin sata hehtaaria, joista 50 omaa ja toinen mokoma vuokralla. ”Lypsäviä on kuutisenkymmentä. Sitten on nuorisoa omaan uudistukseen, ja kasvatamme myös risteytyshiehoja lihantuotantoon, teuraaksi asti”, pariskunta kertoo.

Kahvipöytäpuhe kääntyy vastuullisuuteen. Se tulee Kyöstilöillä selkärangasta ja perinteistä, ei niinkään muualta annetuista kriteereistä.

Vastuullisuuden edellytys on, että tilalliset voivat hyvin. ”Jos itsestä ja parisuhteesta ei pidä huolta, ei jaksa pitää huolta eläimistäkään”, Outi muistuttaa.

Siksi Kyöstilöillä on sekä yhteistä että omaa aikaa. Yhteistä aikaa vietetään esimerkiksi elokuvissa. Omaa aikaa Tomi kuluttaa pyörän selässä ja Outi lattaritanssien parissa.

Vastuullisuus on myös huolellista kierrättämistä. Sähköä säästetään, mitä pystytään, ja tila lämpiää hakkeella. Vastuullisuuden erityishuomio on kuitenkin eläimissä. ”Terveydenhuolto on ennakoivaa. On aina pieni henkilökohtainen tappio, jos joudutaan tilaamaan akuutteja eläinlääkärikäyntejä”, Outi sanoo.

”Tärkeintä on pitää perusasiat kunnossa. Eläimet ovat puhtaita, niillä on aina ravintoa, tilaa ja rauhaa. Kerran kuussa käy tuttu eläinlääkäri tarkistamassa, että poikineet lehmät ovat palautuneet normaalisti. Vasikat nupoutetaan ohjeiden mukaan kipulääkittynä.”

Lehmillä on nimet, ja jokainen on hän eikä se. ”Kaikkia kohdellaan sen mukaan, miten he itse haluavat. Osa haluaa rapsutusta ja osa on hyvinkin itsenäisiä naisia”, Outi nauraa.

Kyöstilässä on aina oltu Valioryhmän maitotilayrittäjiä, koska pariskunta arvostaa osuuskunta-pohjaa ja innovatiivisia palveluita. Tila täyttää Valion maksaman vastuullisuuslisän kriteerit, mutta se ei riitä. ”Me haluamme nostaa rimaa ja rakennamme omia Kyöstilä-standardeja. Niihin kuuluu esimerkiksi työtapojen kehittäminen ja nuorten eläinten paremmat tilavaatimukset.”

Konkreettinen vastuullisuusteko on myös oman trailerin hankinta – kunhan sopiva vaan löytyy. ”Haluaisimme itse hoitaa aina eläimen viimeisen matkan teurastamolle, vaikka meillä ei olekaan mitään huomautettavaa teuraskuljettajista.”

Pitkän pöydän ääressä istuu myös K-ryhmän tavarakaupan johtaja Harri Hovi ja yhteiskuntasuhde-johtaja Eeva Salmenpohja. Keskolle ja koko K-ryhmälle vastuullisuus on jo vuosia ollut agendan ykkönen.

Kauppajättiä kiinnostaa, miten ruoantuotanto toimii.

”Ulkomaisissa hankinnoissa menemme usein ihan tuotannon lähteille tarkastamaan toimintatapoja, mutta täällä siihen ei ole niin suurta tarvetta. Suomessa on todella korkeat tuottamisen standardit ja lainsäädäntö”, Salmenpohja kertoo.

”Suomalaisilla on korkea luottamus kotimaiseen ruokaan, ja syystäkin. Meidät on palkittu maailman vastuullisimpana kaupan toimijana, mutta kehitämme toimintaa koko ajan, koska kuluttajille asia on koko ajan merkityksellisempi”, Hovi sanoo.

Salmenpohjan mukaan lähituotanto ja kasvollinen vastuullisuus ovat asioita, joista kuluttaja on valmis maksamaan enemmän.

”Maailma muuttuu ja meidän pitää vastata. Siksi käymme asioita koko ajan läpi myös yhteistyökumppaniemme, kuten Valion, kanssa.”

Mainitussa muutoksessa kasvava trendi on luomu. K-ruokakaupoissa luomutuotteiden myynti on lisääntynyt vuoden aikana noin 20 prosenttia. Valiolla on puolestaan Suomen laajin valikoima erilaisia luomutuotteita. Luomu on myös Kyöstilän trendi, joka lähti liikkeelle vähän yllättäen.

”Lähdin luomukurssille ihan uteliaisuudesta. Jo parin päivän päästä sanoin Tomille, että mehän olemme peltoviljelyn osalta jo lähes luomutila. Kun vaihdetaan nurmen siemenet luomuun ja jätetään apulannat pois, se on melkein siinä”, Outi kertoo.

Niin tehtiin, ja ensi vuoden sato on jo luomua.

Kyöstilässä valmistellaan maidontuotannon siirtämistä luomutuotantoon, kun vaan saadaan Valiolta luomumaitosopimus.

Eläimille tarvitaan vielä muutamia toimenpiteitä: vähennetään muutama eläinpaikka, jotta saadaan tarpeeksi neliöitä per eläin. Lypsylehmät pääsevät ulkoilemaan myös talvella, ja ruokinnassa siirrytään luomurehuihin. Jos kaikki sujuu, ensi vuonna Kyöstilästä alkaa virrata markkinoille luomumaitoa ja seuraavana vuonna farmipuodissa voidaan lyödä lihaan luomuleima.

Vielä hörpyt kahvia, isännän leipomat korvapuustit suuhun ja sitten on aika käydä katsomassa päivän päätähtiä.

Navetan ovella tassuttelevat vastaan kissaveljekset Maukka ja Sakke. Sisällä hontelojalkaiset vasikat availevat ääntään, ja Itikka, Iniö, Jannika B ja Jalapeno katselevat lempeästi nuorison touhua. Nelkku maleksii lypsyrobotille ja rauhoittuu tyytyväisenä, kun lasertunnistimet löytävät vetimet.

Kyöstilässä tuotetaan vuodessa puolisen miljoonaa litraa maitoa.

”Emme edes halua kasvaa isommaksi, vaan tahdomme hallita tämän kahdestaan. Tarvittaessa poika auttaa minkä lukioltaan ehtii”, Outi kertoo.

Kyöstilät ymmärtävät maaseudun merkityksen. He ovat olleet aktiivisesti mukana maaseutua tutuksi tuovissa tapahtumissa. Viime kesän Avoimet maatilat -tempauksessa tilalla kävi pari sataa ihmistä, ja vanhassa tuvassa pidettiin kahvilaa.

”Elämykset syntyvät aika pienistä jutuista. Monet olivat ihan ekstaasissa, kun lehmät vain kävelivät heidän perässään. Suunnittelimmekin ensi kesäksi jo catwalkia – tai cowwalkia — eli tehdään ihmisille lava, jossa he voivat kävellä lehmien seuratessa vierestä”, Outi kertoo.

Tuvan seinällä vanhan kellon vieressä roikkuu satavuotias rekipeitto. Outi Kyöstilä kertoo, kuinka yksi talon tyttäristä teki sen aikoinaan kiitokseksi veljelleen, joka maksoi hänen talouskoulunsa.

Emännälle perinteen ja uuden ajan yhdistäminen on luontevaa. Hän puhuu helposti nettimarkkinoinnista tai lypsyrobotin datan hyödyntämisestä, mutta yhtä vaivatta soljuu kertomuksia aiempien sukupolvien legendaarisista maidonmyyntireissuista.

Tomin vuosi sitten kuollut Kyösti-pappa jätti kyläkirjaan toivomuksen: ”Pitäkää huoli, ettei sukupolvien ketju kohdallanne katkea.”

Outi ja Tomi ovat Kyöstilän 12. sukupolvi. Isännälle pitkässä historiassa ei ole mitään ihmeellistä.

”Tämä on vaan aina ollut”, Tomi sanoo rauhallisesti.

Outi on kankaanpääläisen viljelijäsuvun tytär ja lapsesta asti kasvanut maatalon perinteisiin. ”Suku vain vaihtui toiseen”, hän hymyilee.

Maatalous Suomessa ei ole ikinä ollut helppoa, ja ilmastonmuutos tuo nykytuottajille lisähaasteita, joista kaikkia ei edes tiedetä. Kyöstilässä kaikesta on selvitty jo satoja vuosia.

Nykyistä isäntäpariskuntaa kuunnellessa tulee tunne, että jatkossakin selvitään. Eikä vain selvitä, vaan menestytään.

Kohti hiilineutraalia maidontuotantoa

Maidontuotannolla on merkittävät ympäristövaikutukset, ja Valio tekee työtä niiden vähentämiseksi. Valio tähtää muun muassa hiilineutraaliin maitoketjuun – eli siihen, että tuotantoketjussa sidotaan hiiltä enemmän kuin sitä vapautuu ilmakehään.

Pellot voivat olla osa ilmastonmuutoksen ratkaisua. Terve maaperä kykenee sitomaan ja varastoimaan hiiltä ilmakehästä. Se pidättää ravinteita tehokkaasti, jolloin esimerkiksi typpi ja fosfori eivät valu vesistöihin. Yhdistettynä oikeanlaiseen peltoviljelyyn ja kiertotalouteen myös karjataloudella on edellytykset toimia ilmaston kannalta kestävästi.

Viljelijä voi parantaa maaperän hiilensidontaa esimerkiksi vuoroviljelyllä, lisäämällä nurmen lajikirjoa ja pitämällä pellot mahdollisimman ison osan vuodesta vihreinä.

Teksti: Sami Turunen Kuvat: Maria Miklas