Vinkit maitotilan kustannushallintaan

Maitotiloilla tavoitteena on nyt erityisesti lehmäkohtaisen panos-tuotossuhteen kasvattaminen sekä kustannusten kriittinen tarkastelu ja vähentäminen mahdollisuuksien mukaan.

”Asioita on tehty tiloilla erittäin hyvin jo pitkään, mutta joka tilalta löytyy aina myös kehittämisen mahdollisuuksia”, Maitoyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Henna Mero sanoo.

”Tämänhetkisessä haastavassa kustannustilanteessa on selvää, että ostoja on osattava tehdä oikeaan aikaan, puskurivarastoja on syytä olla, turhaa pitää karsia ja lehmäkohtaisia tuloja tulee lisätä sopimustuotannon asettamissa rajoissa.”

Isossa kuvassa Mero näkee positiivisena sen, että suomalaiset haluavat ostaa kotimaista ruokaa ja että maidon kulutus globaalilla tasolla kasvaa.

”Auttaa paremmin jaksamaan tässä haastavassa tilanteessa, kun katsoo vähän kauemmas.” Näkymä maidontuotannon osalta ei ole Meron mukaan synkeä, vaikka globaali tilanne on epävarma ja maitotilojen kustannusnousu huimaa.

”Useampi tila on vertaillut alkuvuosien 2021 ja 2022 kustannuksiaan ja laskenut nousun olevan jo noin 9 senttiä maitolitraa kohti olettaen, että varastossa ei ole ostopanoksia. Samaan aikaan kannattaa huomioida, että myös maidon hinta on noussut ja esimerkiksi maitotuotto miinus rehukustannus on pysynyt osalla tiloista lähes samana. Tähän vaikuttaa muun muassa se, onko viime vuoden rehuvarastoja ollut vielä käytettävissä. Loppuvuodesta tilanne muuttuu haastavammaksi, kun viime satokauden edullisemmat varastot on käytetty myös karkearehujen osalta.” Mero vinkkaa kiinnittämään huomiota tiloilla seuraaviin asioihin.

1) Tuotannon kustannukset

Mikäli maidon tuotantokustannus ei ole selvillä, se on syytä laskea. Sitten voi lähteä miettimään oikeita toimenpiteitä kustannusten pienentämiseksi. Esimerkiksi Minun Maatilani -ohjelmassa on maitotilayrittäjien käytössä kustannuspuntari-, maidon yksikkökustannus- sekä KasviKat€ -laskelmat. Maidon yksikkökustannuslaskelmaan pääsee myös Valmasta. Sen avulla voi laskea tuotantokustannukset kaikkineen tai pelkästään muuttuvien kustannusten osalta.

Toinen tärkeä luku on maitotuotto miinus rehukustannus. Kun tämä maksimoidaan, muihin kuluihin jää käytettäväksi mahdollisimman paljon euroja.

Rehutoimittajien säännöllinen kilpailuttaminen on tärkeää. Monella tilalla on kokeiltu esimerkiksi edullisempaan rehuun siirtymistä ilman, että tuotos tai maitotuotto–rehukustannus olisi kärsinyt. Esimerkiksi viljan sijaan on käytetty leikettä, valkuaisrehun syöttömäärää on vähennetty, tai seosrehussa käytetyn kalliin viljan osuutta on vähennetty ja kasvatettu suhteessa robottirehun syöttömäärää. Myös erikoisrehujen käyttötavat ja niistä saatava hyöty tulee punnita ja laskea tarkoin.

Nurmirehun potentiaali on käytettävä täysimittaisesti. Energian saanti on kaikkein tärkein maitomäärään vaikuttava tekijä ja noin 30 prosenttia tuotetusta maitomäärästä selittyy ruokinnan raakavalkuaisen määrällä. Nurmirehun määrä ja laatu on ensiarvoisen tärkeää, joten siihen kannattaa tulevalla kasvukaudella erityisesti satsata. Kaikkien eläinryhmien ja erityisesti umpilehmien karkearehut tulee analysoida ja laskea ruokinnat tarkkaan, jotta vältytään tarpeettomalta ostorehun käytöltä, oli se sitten kivennäistä, valkuaisrehua tai erikoisrehua.

Suomalaisten EDF*-tilojen rehukustannukset eivät eroa keskimäärin muiden maiden vastaavista, mutta yksittäisten tilojen väliset erot voivat olla suuria.

2) Prosessit ja tuottavuus

Prosessien laittaminen tikkiin ei yleensä kasvata kustannuksia vaan lisää tuottoja, ennaltaehkäisee ongelmia ja vähentää kustannuksia. Kyse on siitä, että panostetaan oikeisiin asioihin ja tasalaatuiseen tekemiseen sekä poistetaan hukkaa. Kaikkein tärkeimmät tilan prosessit tulee sujuvoittaa ja standardoida. Varsinkin palkatun työvoiman työaika tulee kohdentaa oikein ja miettiä, mihin ja miten työpanosta on järkevintä käyttää. Eri töiden osalta on etsittävä se henkilö, joka tekee tietyn työn sujuvimmin ja standardoitava tehtävä tuon työtavan mukaan. Vielä sujuvuuttakin merkittävämpi asia on se, miten työ tehdään. On pohdittava, mikä on oman tilan pullonkaula, ja voiko työtehtävän tehdä parhaan mahdollisen käytännön mukaan.

Appeen teossa on mietittävä sähkön ja polttoaineen kulutusta: mikäli rehukomponentteja joutuu siirtelemään paljon tai sekoittamaan rehua pitkään, se lisää kuluja. Appeen teossa tulee kiinnittää huomiota hukan minimointiin ja siihen, että rehusta tulee tasalaatuista ja laadukasta. Nurmen korjuussa rehu tulee säilöä huolella ja tehdä siilotyöskentely mahdollisimman laadukkaasti ja vähällä hukalla. Umpilehmien, poikivien ja vastapoikineiden lehmien hoitokäytännöt kannattaa tässä hetkessä tarkastella. Esimerkiksi päivittäin tehtävä umpilehmien ape lisää kustannuksia, mutta maksaa itsensä takaisin parempana syöntinä umpikaudella sekä helpompina poikimisina ja lypsävien tuotoksina. Nuorkarjan määrä suhteessa tuottavien lehmien määrään on hyvä tarkistaa. Suomalaisilla EDF-tiloilla on keskimäärin hieman alle 7 hiehoa 10 lypsävää kohden, parhailla vain 5 hiehoa.

Fresh cow -tsekit 3 viikkoa poikimisen jälkeen sekä vastapoikineiden hoito matalalla kynnyksellä kannattavat – ne ehkäisevät vakavia sairastumisia sekä parantavat lypsykauden suorituskykyä. Poikineiden pitäminen omassa ryhmässään 2–4 viikkoa poikimisen jälkeen joko virtuaalisesti tai fyysisesti helpottaa syönnin, lämmön ja kohdun palautumisen tarkkailua. Lehmien kestävyystavoite on tilan strateginen valinta, ja se vaikuttaa merkittävästi sekä tilan talouteen että kuluttajien mielikuvaan tuotteiden laadusta. Poistopäätökset ja karjanhoitotavat on hyvä linjata.

Talouden näkökulmasta lehmää kannattaa hoitaa useita kertoja ennemmin kuin poistaa. Tätä asiaa olisi hyvä nostaa enemmän esiin myös vastuullisuuden ja ympäristön näkökulmasta. Vasikoiden hoito kannattaa standardoida. Vastasyntyneiden tulee saada riittävästi ternimaidosta vasta-aineita sekä myöhemmin riittävästi kuiva-ainetta sisältävää juomaa (Brix-mittaus). Eläinterveyden osalta on huomioitava, että pikavoittoja saa harvoin, mutta pitkäjänteinen työ tuottaa ennen pitkää tulosta. Tuotannonjohtamisen intensiivikurssilta saa eväitä esimerkiksi hedelmällisyyden hallintaan ja prosessien tuottavuuden kehittämiseen.

3) Oma osaaminen, jaksaminen ja itsensä johtaminen

Oman ja työntekijöiden osaamisen kehittämiseen on hyvä panostaa erityisesti haastavina aikoina. Ongelmiin on järkevää etsiä ratkaisuja positiivisuuden kautta; ongelmien liiallinen märehtiminen ei palvele ketään. On hyvä keskittyä kartoittamaan tilan mahdollisuudet niissä asioissa, joihin voi itse vaikuttaa ja suunnata katse hieman pidemmälle. Joitain asioita voi muuttaa nopeastikin, mutta monet vaativat hetken, ennen kuin tulokset alkavat näkyä. Yrittäjä on yrityksen tärkein resurssi, joten omasta jaksamisesta on huolehdittava. Haastavina aikoina joutuu monesti venymään ja repimään ”omasta selkänahasta”. Esimerkiksi työnohjauksesta voi olla apua haastavissa tilanteissa, ja ohjaukseen on mahdollista saada maksusitoumusseteli Välitä viljelijästä -projektin kautta.

4) Vaikuttaminen, verkostoituminen ja yhteistyö

Yrittäjän kannattaa hypätä mukaan sellaiseen verkostoon, josta saa osaamista, hyviä vinkkejä ja positiivista virtaa – ja hyödyntää näitä sitten omassa työssään! Myös pankkiin ja muihin tärkeisiin yhteistyökumppaneihin on tarpeen pitää yllä hyvät ja avoimet suhteet. Haastavina hetkinä on helpompi saada joustoa ja ymmärrystä, kun luottamus on kunnossa. Toisaalta maitotilayrittäjät tarvitsevat nyt niin sanottua raakaa yrittäjyyttä, kylmiä hermoja sekä tuotantopanostoimijoiden kilpailuttamista. Vaikeitakin päätöksiä on tehtävä huomioiden yrittäjän vastuut ja velvoitteet.

Kotieläintuotannon vastavoima mediassa on vahva, ja siten alalla toimivien tulee olla myös vahvoja. Yrittäjien vastuulla on jatkossa yhä enemmän tuotannon imagosta huolehtiminen. Mitä enemmän yrittäjät ovat itse vaikuttamassa tuotannon imagoon ja antavat sille kasvonsa, sitä tehokkaampaa vaikuttaminen on. Maidontuotanto ja yrittäjyys on tuotava esiin positiivisesti, mutta realistisesti. Vastuullisuuteen liittyvät odotukset ja velvoitteet on täytettävä, jotta kuluttajien luottamus säilyy tuotteitamme ja tuotantoamme kohtaan. Suomalaisen yrittäjyyden sekä tuotteiden laadun kautta on hyvä tuoda näkyväksi lisäarvo: miksi juuri tästä tuotteesta kannattaa maksaa. Vastuullisuus nähdään yhä enemmän laatuna sekä ympäristöstä ja eläimistä huolehtimisena.

5) Kiinteät kustannukset

EDF:n toteuttamassa kyselyssä 150 maitotilayritystä 20 eri maasta kertoi, mitä toimenpiteitä he ovat tehneet kustannusten noustessa. Tärkein viesti oli, että maitomäärästä ei ole tingitty, vaan on pidetty tuotannosta huolta. Kustannukset jakautuvat siten mahdollisimman isolle maitomäärälle. Nopeat muutokset ovat pääomavaltaisella alalla haastavia.

Investoitaessa pitää varautua mahdollisiin tuleviin haasteisiin ja pohtia tarkoin, miten paljon resursseja oikeasti tarvitaan (pelto, koneet, laitteet, rakennukset) suhteutettuna oman tilan tuotannon määrään. Peltojen hankinnan aikataulua on vaikeaa suunnitella tarkkaan etukäteen, koska maata on tarjolla, milloin on. Toisaalta talouslaskelmat osoittavat, että tilat hankkivat peltoa usein liian kalliilla hinnalla. Jos maan joutuu ostamaan velkarahalla ja sitä on liikaa suhteessa tuotantoon, tilan maksuvalmius voi kärsiä.

Suomalaistiloille on tyypillistä runsas pellon määrä suhteessa tuotannon määrään. Eli suomalaisuus näkyy eniten tilusrakenteessa, peltojen sadontuottokyvyssä ja jonkinasteisessa luonnonhaitassa sekä siinä, että peltoviljelystä aiheutuu runsaasti muuttuvia kustannuksia. Mitä enemmän pinta-alaa, sitä enemmän kustannuksia. Toisaalta isompi peltoala antaa tällä hetkellä mahdollisuuden parempaan rehuomavaraisuuteen ja mahdolliseen ostorehukustannusten säästöön.

Tässä hetkessä on erittäin tärkeää laskea ja puntaroida oman peltoresurssin käyttöä. Mitä rehuja viljellään ja millä alalla? Onko viljan viljely kannattavampaa kuin viljan osto? Miten ja mitkä lohkot lannoitetaan, ja kuinka kaukaa rehua kannattaa kuljettaa? Tänä kesänä ainakin ostolannoitus tulisi keskittää pienemmälle alalle, jos lannoitteiden hinta ja määrä haastaa.

Suomalaisilla EDF-tiloilla tehdään itse peltotöitä, mutta saatetaan käyttää samalla merkittävästi myös urakointipalveluita. Tämä on kallis malli, ja ennemmin kannattaisi valita strategia oman tuotannon tai urakoinnin väliltä. Tilojen välisten yhteiskoneiden käyttäminen näkyy taloudessa positiivisena.

Suomalaisten EDF-tilojen rakennuskustannukset tuotettua maitomäärää kohti eivät poikkea muiden maiden vastaavista niin paljoa kuin työ- ja konekustannukset. Meillä on paljon robottitiloja, joiden lypsylaitteet ovat kalliita, eivätkä laitteet ole vastaavasti vähentäneet riittävästi työn määrää. AMS-tiloilla työkustannuksesta tulisikin pystyä säästämään enemmän. Varsinkin, jos tilalla on palkattua työvoimaa, automatisoinnilla tulee saada vähennettyä tilan kassasta ulos maksettavien euroja.

Maitotilayrittäjät ovat tehneet usein tiukan velanmaksuohjelman, ja siitä pidetään viimeiseen asti kiinni. Velanmaksuohjelman muuttaminen ja lyhennysvapaa ovat hyviä välineitä korjaamaan tilapäisesti tilannetta, mutta pankin kanssa tulee neuvotella ajoissa lyhennyssuunnitelman pelivarasta. Tämä toimintamalli ja tarve ei voi olla kuitenkaan jatkuva, koska se heikentää yrityksen luotettavuutta pankin suuntaan. Kassan olisi pelitettävä, aina. Vahva kassa mahdollistaa hankinnat ja varastojen kerryttämisen nopeasti ja silloin, kun se on järkevintä tehdä. Kiinteiden kustannusten pienentäminen ei ole sprinttilaji, vaan pitkä maraton!

* EDF = Euroopan Maidontuottajat -järjestö