Nykytanssin hurmaa Ollinahon tilalla

19.8.2023 esitetyssä PELTO-nykytanssiteoksessa nähtiin esimerkiksi vanhaan puimalarakennukseen toteutettu kokeellinen sorkanhoitosalonki ja ulkokentällä traktoreita, värisavupommeja ja moottorisahoja yhdistelevä futuristinen kohtaus. Maatilan tarpeistoa ja toimintaa katsottiin uudesta kulmasta taiteen keinoin, ja esityksissä nähtiinkin työvälineitä lonkkapihdeistä rälläkkään.

PELTO-teoksen takana on 10-henkinen työryhmä, joista osa on Ollinahon tilan kanssa samalla Koittilan kylällä sijaitsevan Kokko 1721 -residenssin tanssitaiteilijoita. Mukana olivat muun muassa tanssitaiteilijat Jukka Ristolainen ja Maija Tuomi, laulutaiteilija Katariina Poikela sekä esittävien taiteiden Hieho Homma -kollektiivi. Myös Ollinahon maitotilayrittäjäpariskunta Tuomas Laitinen ja Maisa Juntunen olivat mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa valmisteluja alusta lähtien.

Kaikki lähti liikkeelle muutamia vuosia sitten, kun tanssitaiteilija Jukka Ristolainen sai idean yhdistää nykytanssia maatilaympäristöön. Ensin syntyi vuonna 2021 esitetty PELTO-nykytanssiteos, jossa myös Ollinahon tilan maitotilayrittäjä Tuomas Laitinen oli mukana tanssimassa traktorilla.

”Olin alkuun skeptinen sen suhteen, mikä voisi yhdistää maatilaympäristöä ja nykytanssia. Yleisöllekin vähintään toinen näistä on useimmiten vierasta maaperää. Mutta yhteistyön myötä minulle avautui, että tämä on juuri sitä, mitä maataloudesta käytävä keskustelu tarvitsee. Maitotilayrittäjänä ja kuvataiteilijana minulle on luontevaa avata maatilaympäristöä ihmisille taiteen avulla. Päivä maalla on kiva, mutta miksei voisi olla myös toisenlaista elämyksellisyyttä. Kun taide tuodaan maatilalle, siinä on jotakin ihan uutta ja ennalta-arvaamatonta. Vakavien keskustelujen rinnalle kaivataan joskus myös karnevalistista ilottelua”, Laitinen kuvailee.

”Työryhmä heittäytyi teokseen täysillä, mutta niin teki yleisökin. Ihmiset antautuivat aivan estottomasti tälle teokselle”, Ristolainen kiittelee. PELTO-teosta saapui katsomaan Ollinahon tilalle noin 200 henkeä.

”Se on muuten aikamoinen määrä nykytanssiteokselle, kun ottaa huomioon, että täältä on lähimpään taajamaan matkaa 25 kilometriä”, Tuomas Laitinen huomauttaa.

”Yleisö astui tanssitaideteoksen maailmaan suoraan meidän tienhaarasta. Matka alkoi parkkipaikalta kävellen kohti tilakeskusta, ja yleisö sai kokea teoksen eri kohtauksia matkansa varrella. Ensimmäisenä metsälaitumella esiintyivät kyläkoulun lapset, ja matkan varrella nähtiin tanssitaiteilijoita eri ympäristöissä. Ihmisvetoiset hevoskärryt johdattivat yleisön kentälle ja paalivarastolle. Esityksissä nähtiin niin tanssia traktoreilla kuin AIV-kanistereilla rummutteluakin”, Tuomas Laitinen kuvailee.

”Maatilarakennuksissa yleisön yllätti esimerkiksi hieman kokeellisempi sorkanhoitosalonki ja konehallissa äänipainotteinen teos. Lypsykarjapihatossa tanssitaiteilijat esiintyivät parsien välissä, ja yleisö pystyi seuraamaan esitystä navetan isoista ikkunoista. Taidematka päättyi mezzosopraano Katariina Poikelan esitykseen, ja lopuksi lehmät tulivat mukaan laitumelle”, Jukka Ristolainen jatkaa.

“Yleisössä oli henkilöitä, jotka ovat tottuneet näkemään esimerkiksi sorkanhoitotelineen hieman erilaisessa käytössä. Joku huomauttikin, että ehkä olisi itse pyörittänyt hieman hitaammin”, Tuomas hymähtää.

“Esitys sai varmasti tällaiset katsojat näkemään monet arjen asiat aivan uusin silmin”, Jukka lisää.

Tuomaksella oli esityksessä vain pieni rooli traktorinkuljettajana, mutta esityksen valmistelut harjoituksineen näkyivät vahvasti tilan arjessa.

”Meillä oli aika erilainen kesä, kun pihapiirissä oli harjoitusten aikana koko ajan 10 taiteilijaa. Paljon vastailin kysymyksiin, että voiko tätä esinettä käyttää ja voiko näin tehdä. Annoin myös itse ideoita, kuten vaikkapa vinkkasin ottamaan lonkkapihdit mukaan esitykseen. Sen jälkeen piti toki selittää mitä niillä tehdään”, Tuomas naurahtaa.

Tilan ovien avaaminen yleisölle ei ole Ollinahon väelle uutta, sillä tilalla on tänä kesänä aloitettu maatilamatkailua ja pidetty kesäkahvilaa.

”Matkailutoimintamme on erityisesti lapsiperheille suunnattua, mutta tyytyväisiä vierailijoita on ollut kaikista ikäryhmistä. Eläimissä ja maatilan tunnelmassa riittää ihmeteltävää ja meillä pääsee halutessaan mukaan myös oikeisiin töihin aamu- tai iltanavetalle. Kesäkahvilan suosiokin on yllättänyt positiivisesti. Olemme pyrkineet avaamaan maatilaympäristöä ja ruoantuotantoa ihmisille. Aluksi jännitti, voimmeko päästää ihmisiä tänne, jos vaikka sattuu juuri silloin olemaan lantaraappa jumissa tai vastaavaa. Mutta hiljalleen toleranssi on karttunut, ja sitten toivotimme tilalle tervetulleeksi jo 200 henkilöä kerralla”, Tuomas sanoo.

Sekä tilan väki että työryhmä on vakuuttunut, että jatkoa on luvassa.

”PELTO-esityksen mahdollisti tällä erää ilmeisesti viimeistä kertaa jaettu Taiteen edistämiskeskus Taiken HAMA-avustus eli harvaan asutun maaseudun rahoitus taiteelle. Se mahdollisti taloudellisesti myös tilan väen osallistumisen teoksen valmisteluun. Aivan vastaavan mittakaavan esitystä tuskin hetkeen nähdään, mutta kyllä nykyaikaisen maatilan yhdistäminen nykytaiteeseen ja tanssiin kiinnostaa edelleen ja aihepiiristä riittää ammennettavaa”, Jukka toteaa.

Kuvat: Mika Ollikainen