Suunnitelmallisuutta karkearehun tuotantoon

Maitotilalla tarvitaan huippulaatuisen säilörehun ohella myös heikommin sulavia karkearehuja, koska eri eläinryhmillä on erilaiset ravitsemukselliset tarpeet.

Valman rehunäytetulosten säilörehun laadun tavoitearvot kertovat, millaista säilörehua lypsävät lehmät tarvitsevat. Samat tavoitearvot pätevät nuorille, vielä voimakkaan kasvun vaiheessa oleville hiehoille sekä lihanaudoille.

Hiehojen voimakkaan kasvun vaihe päättyy noin kahdeksan kuukauden iässä, minkä jälkeen energiansaantia on tarpeen hillitä, etteivät hiehot ala rasvoittumaan. Sopiva energiamäärä on noin 10 MJ/kg ka. Se, missä iässä hiehojen rasvoittuminen alkaa, vaihtelee jonkin verran karjojen välillä. Tiineillä hiehoilla energiantarve vähenee entisestään ja on käytännössä lähellä ummessaolevien lehmien energiantarvetta. Tämän vuoksi hyvin sulavan säilörehun lisäksi käytettävissä tulisi olla myös niukemmin energiaa ja enemmän kuitua sisältäviä karkearehuja. Ruokinnan energiapitoisuuden laimentamiseen voi käyttää myös olkea tai kuivaa heinää. Näiden on oltava hygieeniseltä laadultaan moitteettomia. Heinän rehuarvoissa on vaihtelua, joten myös niiden analysointi on tärkeää.

Kokoviljasäilörehu sopii hiehoille ja ummessaoleville lehmille

Kokoviljasäilörehu on hyvä vaihtoehto hiehojen ja ummessaolevien lehmien ruokintaan. Rehu korjataan tyypillisesti taikinatuleentumisvaiheessa, jonka lopussa myös satomäärä on suurin. Kun rehu korjataan vihanta-asteella, saavutetaan hyvät rehuarvot, mutta satomäärä jää pienemmäksi kuin kokoviljaksi tehdessä. Energiapitoisuus jää kokoviljasäilörehua matalammaksi silloin, kun vilja korjataan tähkälle tai röyhylle tulon ja maitotuleentumisen välimaastossa. Tällöin jyvät eivät ole vielä täyttyneet, mutta korsi alkaa muuttua oljeksi.

Korjuuaika määrittyykin sen mukaan, onko tavoitteena syöttää kokoviljaa pelkästään ns. pötsin täytteenä vai myös lypsäville lehmille. Kokoviljasäilörehussa on tyypillisesti nurmisäilörehua vähemmän raakavalkuaista, mikä on hyvä huomioida ruokinnan lisävalkuaisen tarpeessa. Käytetyt kasvilajit vaikuttavat paljon kokoviljasäilörehun rehuarvoihin, jotka selviävät vain rehuanalyysin kautta.

Käytetyt kasvilajit vaikuttavat kokoviljasäilörehun rehuarvoihin, jotka selviävät vain rehuanalyysin kautta.

Sopiva kivennäispitoisuus karkearehussa on tärkeää varsinkin ummessaoleville lehmille, jotta pystytään ennaltaehkäisemään muun muassa kalsiumaineenvaihdunnan häiriöitä ja ketoosia. Merkittävissä määrin palkokasveja sisältävissä säilörehuissa kalsiumin määrä nousee helposti liian suureksi. Ummessaolevilla lehmillä kalsiumin saannin tulisi olla alle 5 g/kg ka (mielellään alle 4). Toinen kalsiumaineenvaihduntaan vaikuttava kivennäisaine on kalium, jota ummessaolevien lehmien rehussa tulisi olla alle 20 g/kg ka (mielellään alle 15).

Jo viljelysuunnitelmaa tehdessä on tiedettävä, millaisia rehuja karja tarvitsee ja kuinka paljon. Eri eläinryhmien tarvitsemaa karkearehumäärää voi laskea eläinmäärän ja kuiva-ainesyönnin kautta. Tavoitteena on, että myös ummessaoleville lehmille ja nuorkarjalle pystytään tuottamaan sopivaa rehua koko vuoden tarpeisiin, muttei kuitenkaan ylen määrin liikaa. Onko rehujen varastointi mietitty eli onko siilotilaa riittävästi ja paaleille kätevä paikka ottaa ruokintaan? Kuinka paljon tuotetaan esimerkiksi kokoviljasäilörehua nurmien uudistamisen kautta? Onko ruokinnassa käytettävissä olkea, ja pystytäänkö sitä myös käytännössä hyödyntämään ruokinnassa helposti ja hygieenisesti? Viljelysuunnitteluvaiheessa tulee ottaa huomioon myös karjanlannan käyttö ja kasvinsuojeluaineiden käyttörajoitukset.

Raaka-ainenäytteiden analyysi on tärkeää

Karkearehujen raaka-ainenäytteet antavat tärkeää tietoa sadon laadusta. Ensimmäisen sadon raaka-ainenäytteiden tulosten perusteella voidaan vielä säätää toisen ja mahdollisen kolmannen sadon korjuuajankohtaa, jotta saataisiin tuotettua sopiva määrä karjan tarpeita vastaavaa rehua. Kun raaka-ainenäytteistä otetaan myös kivennäisanalyysit, pystytään tekemään jo alkusyksystä päätöksiä mille eläinryhmille eri rehuerät syötetään ja missä järjestyksessä. Samalla voidaan suunnitella myös tarvittavien täydennysrehujen hankinta.

Kotoisten rehujen tuotantokustannukset kannattaa selvittää. Ne voi laskea joko asiantuntijan kanssa tai itse Minun maatilani -ohjelmiston KasviKat€-laskurin avulla. Tulosten perusteella löydetään kehittämistoimenpiteet, joiden avulla saadaan jatkossa tuotettua hyvälaatuista säilörehua mahdollisimman järkevällä tuotantokustannuksella. Kotoisten rehujen hintaa voi hyödyntää myös ruokinnansuunnittelussa, jolloin löydetään taloudellisesti optimaalisin karjan ruokintavaihtoehto.

Riittääkö aika, jos laajennan kasvilajivalikoimaa?

Kun suunnittelee kasvilajivalikoiman laajentamista, on hyvä miettiä, riittääkö kasvukaudella aika eri kasvilajien optimaaliseen korjuuseen eri eläinryhmien tarpeiden mukaisesti. Kuvitteellisella tilalla Keski-Suomessa esimerkiksi vihantaviljan korjuuaika on 5–6 viikkoa kylvöstä, joten sen pystyy sovittamaan melko hyvin toisen säilörehunkorjuun yhteyteen kylvöä myöhästyttämällä. Kevätruisvehnän korjuu kokoviljasäilörehuksi ajoittuu noin 90 päivään kylvöstä, joten myös sen pystyy korjaamaan toisen rehunteon yhteydessä, jos nurmen korjuuta on mahdollista viivästyttää. Kaikkia lajeja ei kannata ottaa viljelyyn, jos mielii kesän mittaan hieman hengähtääkin, kuten kuvitteellisen tilan kasvukauden työaikataulusta näkee. Lisäksi pitää huomioida myös laidunnurmien kierto ja hoito. Työaikataulussa ei ole huomioitu muokkaustöitä eikä kasvinsuojelutoimenpiteitä.

PVM Kasvukauden työaikataulu
25.4. Syysviljojen ja nurmien lannoitukset
1.5. Kevätviljojen kylvö alkaa
1.6. Syysrukiin korjuu vihantasäilörehuksi
5.6. Vihansäilörehuksi korjattujen lohkojen kylvö
10.6. 1. nurmisäilörehun korjuu
12.6. Nurmien toinen lannoitus
20.6. Syysviljojen matalan D-arvon korjuu
30.6. Säilörehunurmien matalan D-arvon korjuu
1.7. Kevätviljan korjuu vihantasäilörehuksi
10.7. Syysvehnän korjuu kokoviljaksi
15.7. Kevätviljojen matalan D-arvon korjuu
25.7. 2. nurmisäilörehun korjuu
26.7. Nurmien kolmas lannoitus
27.7. Palkokasvisäilörehujen korjuu
30.7. Kevätruisvehnän taikinatuleentumisasteen korjuu
31.7. Tuoreviljojen puinnit, kokoviljasäilörehujen korjuu
1.8. Odelmien virkistyslannoitus
10.8. Kuivattavien viljojen puinnit ja olkien korjuu
15.8. Syysrukiin kylvö
1.9. Syysvehnän kylvö
10.9. 3. nurmisäilörehun korjuu
20.9. Vihanta- ja kokoviljojen odelmien korjuu

Teksti:
Sini Kuiri, Erityisasiantuntija, lypsykarjan ruokinta, ProAgria Etelä-Pohjanmaa
Sari Vallinhovi, Erityisasiantuntija, kasvintuotanto, nurmi, ProAgria Etelä-Pohjanmaa

Kuvat: Janne Viinanen

Ruokinta
Säilörehusiilon lämpötila varoittaa
Ruokinta
Fiksut vinkit nurmenviljelyyn
Ruokinta
Eihän säilörehu ole tilasi tuotannon pullonkaula?