Tiedosta ja hallitse seosrehutilan ongelmat

Seosrehuruokinta on kätevä, työtä rationalisoiva tapa jakaa rehut isommissa karjoissa. Ravinto tulee tasalaatuisena, jolloin pötseissä ei tapahdu erillisruokinnan lailla väkirehuannon jälkeistä pötsimikrobien toimintaa heikentävää happohyökkäystä.

Mitä enemmän kokemusta seosrehuruokinnasta on tullut, sitä selvempää on, että rehukomponenttien, erityisesti säilörehun, laadulla on erittäin suuri merkitys ruokinnan onnistumiselle. Kun käsitellään suuria määriä rehuja, on vaikeaa huomata pilaantuneita kohtia. Näin ollen pilaantuneita kohtia sekoittuu toisinaan joukkoon.

Koska ape silputaan ja sekoitetaan, eläimet eivät kykene erottelemaan pilaantuneita kohtia pois. Seosrehun makuongelmat ovat yleensä niin lieviä, etteivät nälkäiset eläimet hylkää rehua. Syntyvät ongelmat näkyvät yleensä melko epämääräisinä ja lievinä, mutta pahimmissa tapauksissa eläimiä jopa kuolee.

Pilaantuneen rehun aiheuttamia ongelmia

1. Maittavuus kärsii -> energiavaje
2. Mahdolliset homemyrkyt haittaavat eläimiä -> ruokahaluttomuutta, ripulia, vastustuskyvyn alenemista, huonoa hedelmällisyyttä, kuolemia...
3. Mahdollisten raatojen ympärille muodostunut botulinum-myrkky (maaperän Clostridium botulinum -bakteerin muodostamaa) -> halvauksia, kuolemia

Seosrehun rakenneongelmat

Koska ape silputaan ja sekoitetaan, on aina mahdollista, että siitä ei tule riittävän tasalaatuista (koneen rakenne, tarvittavat kierrosmäärät?), jolloin eläimet voivat lajitella rehua. Siten jotkut eläimet voivat syödä pääasiassa väkirehukomponentteja korsirehujen jäädessä muille. Tämä johtaa pötsihäiriöihin (löysää ulostetta), juoksutusmahan kiertymiin yms. ja osalla eläimistä mahdolliseen energiavajeeseen.

On myös mahdollista, että apetta silputaan liikaa, jolloin pötsin toiminta helposti häiriintyy.

Kirjalliset seosrehun teko-ohjeet tulee olla kaikkien tekijöiden saatavilla!

Ravinnemääräongelmat

Lypsykarjoissa (lehmät ja nuorkarja) tarvitaan pääsääntöisesti kolme ruokintavaihtoehtoa, joilla säädellään energian, valkuaisen ja kivennäisten saantia:

1. Väkevä, korkeatuottoisten lehmien seosrehu
2. Matalatuottoisten ja nuorkarjan ruokintavaihtoehto/seosrehu (niukahko energiasisältö, kalsiumvoittoinen)
3. Ummessa olevien ruokintavaihtoehto/seosrehu

(niukka energiasisältö, kalsiumköyhä) Korkeatuottoisissa karjoissa, joilla on lyhyt poikimaväli, yhdistetään usein 1. ja 2. ruokintavaihtoehdot, mutta monissa karjoissa tulee tällöin lihavuusongelmia poikiville/poikineille eläimille. Jotta 2. ja 3. kohdat voidaan kunnolla toteuttaa, tarvitaan korsirehua, jossa on niukka energiasisältö. Tarvitaan joko olkea, heinää tai vanhempana tehtyä säilörehua (D-arvo 600–620 g/kg ka)!

Hiehot tarvitsevat syötävää pitkiksi ajoiksi, jotta niillä olisi riittävästi tekemistä eikä käytöshäiriöitä (esim. kielen pyörittämistä, toisten imemistä) alkaisi esiintyä. Tämän vuoksia niille tulisi jakaa melko niukkaenergistä korsirehua/seosrehua runsaasti mielellään ainakin kaksi kertaa päivässä.

On tietenkin selvää, että mitä useampi ruokintavaihtoehto, sitä enemmän työtä valmistaminen ja jako merkitsevät. Jokaisen on itse punnittava ruokintatyön ja tuloksen (eläinten tuotos, terveys ja hyvinvointi) optimaalista suhdetta omalla tilallaan!

OHJEET SEOSREHUN LAADUNVALVONTAAN

• Tilalla tulee olla appeeseen sekoitettavien rehujen jatkuva laadunvalvonta ja toimintaohjeet kirjallisena paikan päällä kaikkien saatavilla
• Säilöttyjen rehujen laadun tulee olla moitteetonta
• Säilörehu ja -vilja säilötään asianmukaisesti käyttäen riittävästi säilöntäainetta
• Kuivattujen rehujen säilymisen kannalta riittävä kuiva-ainepitoisuus varmistetaan.

Kuva: Jaakko Martikainen